Tontun ja Rosan tohinaa

[Sirppa]

Try Be Good

(c) Sirppa
Perustietoa:
Nimi: Try Be Good
Kutsumanimi: Tonttu
Sukupuoli: Ori
Syntynyt: 22.06.2004 (5.v)
VH-tunnus: tulee
Rotu: Gotlanninruss
Väri/ Merkit: Musta, Tähti, kj ps, Kuonopilkku
Asuu karsinassa numero: 13
Omistaja: Sirppa (VRL-9985)
Hoitaja: Ei oteta

Luonne:
Try be Good, tutummin Tonttu on 5 vuotias Gotlanninruss ori, joka rakastaa juoksemista ja kisaamista. Pienien jalka vammojen takia Tonttu ei ole päässyt vielä juoksemaan kisaa, mutta nykyään Tonttu on terve kuin pukki. Tonttu on pieni iloinen ori joka valloittaa jokaisen pikku sydämmet suloisilla silmillään ja olemuksellaan. Tarhassa Tonttu on villi pikku poni joka juoksee tarhaa ympäri ämpäri ja vaikuttaa 2 vuotiaalta vaikka onkin 5 vuotias. Taluttaessa Tonttu on oikein suloinen poni. Se saattaa vähän väliä mennä selkäni taakse ja työntää kevyesti turvallaan eteen päin. Karsinassa Tonttu käyttäytyy oikein hienosti, lukuun ottamatta kavioiden puhdistusta. Etu jalka "saattaa" nousta eka kerralla mutta sitten saankin kunnon näykkäisyn tai sitten uhittelua. Muuten oikein mukava ori. Ajaessa Tonttu paahtaa eteenpäin sieraimet suurina ja painaa ohjalle, vaikkakin odottaa lähtö käskyä ohjastajaltaan. Valjastaessa Tonttu seisoo paikallaan kiltisti. Tonttu on luonteeltaan mukava ja herrasmies ori. Tonttu nauttii siitä kun se saa oikein mehukkaan omenan palkkioksi hyvästä juoksusta tai sitten käyttäytymisestä. Kun joskus kävelee Tontun karsinan ohi niin voi huomata kuinka Tonttu on niin söpö että on aivan pakko pysähtyä ja rapsuttaa tätä suloista ponia. Tonttu ei pidä niin yhtään kegittäjistä. Se antaa ehkä nostaa kaviotaan mutta kuitenkin se aina yrittää "paeta" kengittäjää keinoilla millä hyvänsä.
Tonttu on suvuton eli keksitty poni.

Tonttu on virtuaalihevonen!/Tonttu is a sim game horse!

S.I. Champ De Mars
Kuva tulossa :')

Perustietoa:
Nimi: S.I. Champ De Mars
Kutsumanimi: Rosa
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 13.6.2005
VH-tunnus: Haetaan
Rotu: Ranskan ravuri
Väri: Rautias
Asuu karsinassa numero: -
Omistaja: Sirppa (VRL-9985)
Hoitaja: Ei oteta

Luonne:
Tämä energiaa, kestävyyttä, lempeyttä sekä sitkeyttä omaava Ranskanravuri tamma siirtyi Sirpan omistukseen 2 vuotiaana ja on ollut Sirpalla aina tähän päiväänkin asti. S.I. Champ De Mars tutut kutsuvat tätä korkeaa tammaa Roseksi, tamman äidin nimen mukaan.
Rose puhkuu energiaa nähdessään kärryt ja oikeasti, joutuu pitämään tammaa paikoillaa jotta kärryt saadaan kiinni. Radalla Rose puhkeaa kauniin väriseen kukkaansa, matka taittuu nopeasti vieden huolet kauas vuorien taakse. Montéa mentäessä Rose juoksee innokkaammin ja saattaa verryyttelyssä pomppia sinne sun tänne mutta ei se Rosea ainakaan haittaa.
Rose on lempeä tamma ja ei karkaisi vaikka karsinan ovi olisi apposen auki paitsi jos heiniä jaetaan. Rose painaa turpansa melkein lattiaan kiinni kun tammaa harjataan kunnolla ja ajan kanssa. Vaikka Rose onkin kiltti tamma niin silti Rose ei pidä pikku vauvoista ja niiden huutamisesta. Taluttaessa Rose kävelee kiltisti vierellä eikä yritä ohittaa taluttajaansa

Rosa on virtuaalihevonen!/Rosa is a sim game horse!

[Sirppa]

Nyt Muutetaan!

Tummansininen Toyota nytkähti liikkeelle, kun isä kaasutteli pois kotipihasta. Väänsin mp3 päälle.

"Nyt huudetaan! Ihanaa leijonat ihanaa! Ihanaa leijonat ihanaa!" hoilasin täyttä kurkkua autossa punaisen mp3 tahdittamana.
"Vaikka tekee kipeää ei haittaa!"
"OLE HILJAA" Pikku veli sanoi takapenkiltä.
"Hellurei, Hellurei, vääntö on hurjaa"
"HILJAA!?" Hän otti minulta toisen korvakuulokkeen ja karjaisi.
"Ja se on MAALI!!" Karjaisin laulun mukana ja kuvittelin itseni katsomaan jääkiekko ottelua oulussa.
"Systeri oo nyt HILJAA!" Pikku veljeni huusi korvaani kun olin saanut laulettua laulua.
"Juu, juu, ei tarvi hikeentyä" Vastasin ivallisesti veljelleni.
"Jos en saa kuunnella tätä Mp3:sesta niin sitten laitetaan se soimaan autosta!" Jatkoin.
"Mielummin..." Veli vastasi kovin kuivasti.
Autossa vallitsi tallille asti urheilu henkistä hoilatusta.

Avasin oven ja hipsin hakemaan Tonttua ulos. Talli tytöt olivat laittaneet hänet kuntoon juuri niinkuin olivat luvanneetkin, eilen kun kerroin että Tonttu muuttaa Kuolonojaan. Tytöt olivat ensin sanonet että vitsailen mutta Tontun täytyy päästä sellaiseen paikkaan jossa se voi juosta. Ei sellaisessa paikassa jossa voi 3 kertaa kuussa käydä kaukana raviradalla juoksemassa. Talutin Tontun tottuneesti ulos ja pyysin tyttöjä hakemaan Tontun tavarat satula huoneesta. Isä otti pari kuvaa ennen kuin lastasimme Tontun traileriin. Jäähyväiset... Karmea sana. Pakotin itselleni pienenen hymyn kun hoitajia saapui paikalle. Nousin auton kyytiin ja vilkutin, tästä se alkaa, Tontun uusi kausi. Kuolonoja, ravitalli, se on täydellinen vaihtoehto Tontulle. Matka jatkui tietä pitkin aina vain lähemmäksi Kuolonojaa.

Luultavasti nukahdin sillä isä herätti minut. Katsahdin isän iloisiin kasvoihin ja katsoin itsekkin ulos. Kaunista. Kuolonoja oli kaunis paikka, ei riitä mikään sana kuvaamaan sitä kun astuin ulos autosta Kuolonojaan. Suoristin harmaan korkeakaulukseni ja menin kohti traileria. Pienen hääräilyn jälkeen sain Tontun ulos. Tonttukin tiesi että tämä on minun koti talli. Hymyilen. Samassa Yuff, tallin omistaja, saapui paikalle iloisella mielellä.
"Moi Yuff" Tervehdin nuorta naista hymyillen.
"Hei, Tämähän se Tonttu sitten on?" Yuff kysyi.
"Kyllä. tämä" Vastasin aitoa ylpeyttä sanoissani.
"Mutta vietkös sinä Tontun omaan karsinaansa? Tallitytöt voivat kertoa missä Tontun karsina on" Yuff sanoi iloisesti ja lempeästi.

[Sirppa]

Lumi

Pidin kädessäni vaalean sinistä lahjapakettia. Paketin päälle olin laittanut valokuvan Tontusta ja taakse kirjoitusta: Tontun kanssa kohti Kuolonojaa 09. Olin käärinyt lahjapaketin ympärille kauniisti kiiltävää punaista lahjanarua. Vaikka oli vielä Syksy eikä joulu, en voinut vastustaa kiusausta ja ostaa Tontulle joululahjaa. Olin eilen käynyt kaupungilla heppa tarvike liikkeissä katselemassa vain suitsia, valjaita, suojia, ym. Kun kohdalleni osui tämä tavara jonka olin laittanut lahjapakettiini. Lahjani oli maksanut vähän liikaa mutta onneksi isä suostui maksamaan puolet lahjasta. Tonttu oli kuitenkin lahjansa arvoinen veitikka.

Hyppäsin alas pyöräni selästä ja kipitin kohti tallia. Avasin ”raskaan” oven ja sain vastaani yhden hirnahduksen, Tontulta. Laskin lahjan maahan ja menin Tontun karsinaan. Pieni musta tähtipäinen pää tuli minua vastaan. Sen suurissa tummissa silmissä näkyi luottamus. Annoin orin tutkia taskuni, joihin sen kuonopilkkuinen turpa uhkaavasti sukelsi.
”Arvaappa mitä Tonttu?” Kysyin pikku poniltani.
”Ostin sinulle eilen lahjan”, Jatkoin siirtäen sormeni Tontun harjan juureen.
”Minkä lahjan?” Brenna sanoi joka oli ilmestynyt Tontun karsinan ovelle.
”Brenna, moi” Sanoin hiukan yllättyneenä.
”Ostin joululahjan”
”Voitko kertoa minkä?”
”En, saat tietää sen sitten jouluna” Sanoin nuorelle tytölle joka katsoi minua silmiään pyörittäen ja lähti.

Taputin vielä ponin kaulaa ja nousin. Suljin karsinan oven ja nappasin lahjan mukaani. Menin päätallin kautta varustehuoneeseen. Otin Tontun laatikon esiin ja laitoin lahjan sinne. Ensimmäinen lahja, pitäisi vielä ostaa lisää joululahjoja Tontulle. Otin Tontun harjapakin ja menin takaisin Tontun luo. Astuin karsinaan ja sujautin sinisen riimun orin päähän. Avasin vaaleansinisen harjapakin josta otin täysin uuden kumisukan, joka oli myös sininen. Suin Tontun mustaa karvaa aika kauan, kun ihana ori oli nauttinut suuresti tarhan isosta muta lammikosta, jolloin minulla oli suuri työ saada Tonttu puhtaaksi. Sain 5 min uurastuksen jälkeen kaulan puhtaaksi. Huoh, vielä oli jäljellä melkein koko poni. Suin nyt vuorostaan Tontun selkää, kun suin selän päältä niin hiekka oikein varisi alas Tontun selkää pitkin. Uuvuttavien, hiekkaa täyteläisien viiden toista minuutin kuluttua Tonttu oli puoliksi puhdas. Pyyhkäisin hikeä otsaltani ja vaihdoin harjaa. Harjasin jalkoja jotka eivät olleet myöskään säästyneet mudalta.
”Moi” Kuului pieni ääni jota olisi voinut luulla kuiskaukseksi tuulessa. Katsoin taakseni ja Tontun karsinan edessä oli pikku tyttö.
”Hei” Sanoin reippaasti ja nousin ylös. Ojensin käteni ja esittelin itseni. Kysyin tytön nimeä jonka kertoi olevansa Elisa.
”No, Elisa, onko sinulla jokin ongelma?” Kysyin mahdollisimman lempeästi tältä aralta tytöltä.
”Ei, halusin vain tietää miten saat pois tuon mudan tuosta pikku ponista” Elisa sanoi arasti jota en melkein edes kuullut.
”Ai Tonttuako tarkoitat?” Kysyin.
”Luultavasti” Elisa sanoi ja katseli Tonttua.
”Saat silittää sitä jos haluat, ei se pure” Sanoin ja silitin Tontun kaulaa.
”Ei niin” Elisa sanoi ja silitti Tontun kaulaa.
”Hmm.. Mistäs Elisa tiesi että Tonttu ei pure?” Mietin ajatuksissani mutta jätin asian siihen koska en halunnut pahoittaa Elisan mieltä siitä että yksityisiä ei oikeasti saisi silitellä mutta eihän Elisa mitään pahaa tarkoita.
”Saanko auttaa harjaamisessa?” Elisa kysyi nyt varmemmin.
”Tottahan toki, ota vaikka se pieni pehmeä harja siitä sinisestä pakista” Neuvoin Elisaa joka toimi saman tien. Harasimme Tonttua yhdessä välillä puhuen.

Kun olimme saaneet Tontun harjattua, niin Elisa kiitti siitä että sai harjata tätä. Katsoin kelloa, näytössä luki: 19.23, voisi käydä kävely-lenkillä Tontun kanssa. Laitoin Tontun pehmeään riimuun musta-sinisen riimunarun ja maiskautin. Avasin tallin oven ja… Koko piha oli lumen peittämässä hunnussa. Lumi tuli alas hiljaa leijaillen ja tunnelmaa loi enemmän vielä katulamput jotka valaisivat lunta. Satumaista. Tonttukin näytti lumoavalta kun valkoiset lumihiutaleet laskeutuivat Tontun mustalle karvalle. Otin kameran taskustani ja räpsin kuvia. Tumma taivas, hiljaa leijailevat lumihiutaleet ja katulamput. Kuin joulu.

Sirppa and Tonttu

//Ei välttämättä ole siitä pidimmästä päästä mutta silti tunteella tehty. 8)

[Sirppa]

18.10.09 ~ Ensimmäinen ravi kerta Kuolonojassa

Istuin Tontun omissa ruskeissa ravikärryissä. Pitkään aikaan en ole ollut ravi radalla Tontun kanssa, oisinkohan ollut viime kuun alku puolella. Noh, nyt oli aika testata Tontun taitoja. Pyydän jonkun kanssani hiitille joku päivä. Käänsin katseeni edessäni olevaan rataan. Tontun korvat painuivat taakse ja hän kiristi askeliaan. Lämmittelin Tontun mahdollisimman hyvin maastossa jotta raviradalla mentäisiin hyvin.

Alkuun voisin mennä etusuoralle. Kun pääsin etusuoralle volttasin Tontun. Tonttu lähti kuin raketti ravaamaan, mutta sitten se hyppäsi laukkasi. Pidätin Tonttua minkä jaksoin mutta poni painoi ohjalle. Juuri ennen takasuoraa sain Tontun takaisin raviin. Tontun korvat olivat luimussa ja se pinkoi minkä jaloistaan irti sai. Takasuora oli takana. Tonttu hidasti vauhtiaan puolessa välissä. Näpäytin ajopiiskallani vähän Tonttua ja samassa Tonttu hyppäsi uudestaan töksähtävään laukkaan. Pidätin, pidätin ja pidätin ja sain kuin sainkin Tontun takaisin raviin. Näpäytin uudestaan ajopiiskallani kun ravi meinasi mennä hölkäksi. Etu suora alkoi, Tonttu kiristi tahtiaan vaikken antanut mitään merkkiä mutta se oli hyvä. Askeleet venyivät ja tanner tömisi. Musta huivini lepatti takana päin. Muutama metri. Maalissa. Pidätin tontun käyntiin ja annoin sille pitempää ohjaa. Sen kupeet höyrysivät.
"Hyvä poika, hyyyyyyvä poika" Kiittelin Tonttua.
"Eli nyt alkaa semmoinen treeni vaihe että, hommataan nuo laukat pois ja ravi vielä liitämään niin sitten 'alkaa ajatkin paranemaan" Kerroin Tontulle mutta eihän Tonttu ymmärrä mutta oli ihana kokemus.

Tonttu puhalsi kevyesti ilmaa käsilleni tallissa. Olin riisunut Tontula varusteet jo ja laittanut paikoilleen. Tontun päällä oli sen oma sininen loimi. Sujautin sen päähän sinisen riimun ja napsautin riimunarun kiinni riimuun. Lumi oli vähän jo sulanut eilisestä ja siellä sun täällä oli jäätä. Päästin Tontun tarhaan ja palasin sisälle kottikärryn ja talikon kera. Avasin Tontun karsinan ja aloin hommiin.
"Tässä menee kyllä kauan..." Sanoin hiljaa kun huomasin Tontun sottaiset jäljet. Aloitin hikisen urakan hymyillen, vaikka en tiedä miksi? Jonkun ajan päästä ajattelin laskea sonta läjät, Nerokasta!
"Sonta läjä 2" Sanoin ja nakkasin kuorman kottareihin.
"Sonta läjä 3", jatkoin ja heivasin senkin kottareihin.
"Puuh,.. ISO läjä 4!" sanoin ja heivasin huolimattomasti lannat "kohti" kottareita, mutta epäonnekseni ne lensivätkin keskelle käytävää. Kurkkasin punaisena karsinasta ja varmistin ettei kukaan ole tallissa enään. Otin harjan ja vetäsin lannat Tontun karsinaan kun samassa sisään astui Yuff. Katosin Tontun karsinaan ja laitoin lannat siististi kottareihin.
"Moi Sirppa" Yuff tervehti iloisena.
"Hei Yuff" Vastasin, toivottavasti energisellä äänellä.
"Katsoin sun ja Tontun harjoituksia tänään" Yuff sanoi ja katsoi kuinka pysähdyin kesken lannan heiton.
"Sun pitäisi saada laukat pois ja saada se etusuoran hyvä ravi säilymään koko juoksun ajan" Yuff kertoi mietteliäästi.
"Juu, sitä voisi harjoitella ahkerasti joka arkipäivä, melkein" Vastasin ja hengähdin syvään. Nappasin kottarit ja suunnistin lantalaan. Laukat pois ja ravi säilymään, juu siinä hommaa kerrakseen.

Sirppa And Tonttu 3hm

// NO VOI MORO : D Sori kommailen mut ilmoitan tässä olevani niin kade : D terv. Yuff
xD No ei täällä mitään kummallista ole, lunta noin 10-20cm <3 Pulkkamäki takapihalla hiihtoladut vieressä <3

[Sirppa]

23.10.09 ~ Hölkkä

Suljin silmäni ja annoin tuulen riepotella mustaa huiviani. Taivas oli tumma ja tuuli ujelsi. Puikkelehdin sisälle lämpimään, hevosen tuoksuiseen talliin, kohti keittiötä. Nakkasin huolimattomasti kengät ja takin naulakkoon ja riensin kahvinkeittimelle. En huomannut sohvalla istuvia ihmisiä, Kataa ja Sophieta. Hörppäsin tummaa kahvia ja annoin lämmön virrata kurkussani. Join toisen mukin, ja kolmannenkin.
"Onko hyvää kahvia, Sirppa?" Kata kysyi ja otti kaapista mukin.
"Tosi hyvää" Vastasin ja hymyilin.
"Miten sulla ja Tontulla menee?" Sophie kysyi sohvalta.
"Ihan hyvin, paitsi vaan, Tonttu riistäytyy laukalle ennen kaarteita ja ravi tahtoo mennä helposti hitaamman puoleiseksi mutta loppu suoralla se ravi on matkaa voittavaa,ihanaa" Kerroin iloisesti ja istahdin yksinäiselle noja-tuolille. Höpisimme sitä sun tätä ravi urheilusta aina poikiin.

"Mutta mun on nyt ihan pakko mennä valjastamaan Tonttu. Ajattelin mennä maastoon ja sinne mäkijä nousemaan" Kerroin ja vein mukini pöydällä ja nappasin kengät. Kipitin suoraa Tontun tarhalle jonne olin jättänyt riimunarun. Ihme kyllä, Tonttu tuli suoraan tarhan etu osaan kun astuin sisä puolelle tarhassa.
"Tuleppas pikku Tonttuni niin pääset sisälle" Sanoin ja sivu silmällä huomasin Lovetan, kuvan kauniin shetlanninponin. Siinä kaunis poni, jota ei ihan joka paikasta löydy. Hölkkäsin Tontun kanssa nopeasti talliin. Sidoin mustan tähtipäisen ponini käytävälle ja otin kumisukan. Nyt en ehdi ottaa mitää puolen tunnin harjausta kun kyyti kohti Yllästä lähtee muutaman tunnin päästä. Harjasin Tontun nopeasti ja puhdistin kaviot, ongelmitta. Valjastuksessa taisi sattua ennätyskin, pari minuuttia. Talutin Tontun ulos ja kiinnitin puiset, vähän vanhat, kärryt kiinni. Toivottavasti saisin joskus uudet kärryt. Istuin entisessä, sinisessä penkissä metsän keskellä. Tonttu löntysti hitaasti eteenpäin.

Kun näin ensimmäisen mäen nyppylän aika kaukana edessä, kannustin Tontun raviin. Mustat korvat kääntyilivät edestakaisin, kunnes ne painuivat luimuun. Ravi muuttui, askel muuttui liitäväksi, matkaa voittavaksi raviksi, mutta se kesti vain hetken. Tonttu puuskutti jo. Tonttu heitti ravin töksähtäväksi. Nousimme ensimmäisen mäen nyppylän. Tontun puuskutus kasvoi. Kupeet höyrysivät. Innostin poni oriani, jotta pääsisimme ylös asti. Ylhäällä annoin Tontun levätä.
"Hmp, ompas sulla kunto laskenut" Sanoin lempeästi Tontulle.
"Sitä pitää heti alkaa kohentamaan" , jatkoin.
Annoin Tontun kävellä vapailla ohjilla niin kauan, kunnes hangitys tasaantui ja kehotin Tontun raviin. Ravi oli ihan kohtuu hyvää, ei ollut hölkkää mutta ei myöskään liitävää. Ihan kiitettävä ravi.

Saavuimme Tontun kanssa tallin pihaan ja otin Tontun kärryt irti ja talutin ponini käytävälle. Riisuin hitaasti Tontun valjaista, hitaasti harjasin ponini. Tonttun kummasteli hitauttani kun lähdimme niin tunskin ehdin edes harjata Tonttua kunnolla kun taas nyt, harjasin todella hitaasti. Kuulin tutun volvon moottorin murinaa ulkoa. Auto oli tullut pihaan, luultavasti minua hakemaan. Vein Tontun karsinaansa ja kävin juoksemassa veimässä valjaat sekä kärryt. Valkoinen simpukka puhelimeni värisi taskussa. Isä soittaa. Heitin heipat Tontulle ja hipsin autoon.

Istuin sinisessä volvossa naama ikkunaa vasten, se oli kylmä. Maisemat vilahtelivat nopeasti ohi tummassa maisemassa jota värittivät satunnaiset talot ja lumi. Perhe lomalla menemme yleensä Ylläkselle, harmi vain, hevoset joutuu unohtamaan yleen siksi aikaa, paitsi lähellä oli kotieläin piha, jossa oli hevosia. Nähdään pian Tonttu!

Sirppa And Tonttu 4hm

[Sirppa]

1.11.09 ~Uudet kärryt



//Antakaa armoa kuvan suhteen! Ensimmäinen koskaan piirtämäni ravikuva! Armoa <3

Sirppa And Tonttu 5HM

[Sirppa]

4.11.09 ~ Tonttu, kohta ikkunasta kurkistaa

"Arvaa mitä?! Kohta alkaa tontut kurkkimaan ikkunoista!" Huudahdin iloisesti ja katsahdin kummastuneeseen Brennaa.
"Siis, Tonttu?" Brenna kysyi kummastuneena ja väänsi naamansa ilkikuriseen ilmeeseen.
"Siis joo joo, Tontut!"
"Siis SUN Tonttu?" Brenna kysyi ja pyöräytti silmiään.
"Oot tainnut ottaa jotain?" Brenna jatkoi ennen kuin ehdin edes vastata.
"No EI! Hei, mä tarkoitin joulupukin APULAISIA!" Sanoin painottaen apulaisia sanaa.
"Aaaaa, nyt tajusin, kato ku mä jo luulin että sun Tonttu alkaa kurkkimaan ikkunoista" Brenna sanoi ja iski silmää, jolloin me repesimme hyvän tuuliseen nauruun.
"Jouluunhan on enään" Katson kalenteria "6 viikkoa ja 6 päivää!" kerroin iloisesti ja vedin kasvoilleni suuren, iloisen hymyn. Brenna vain se pyöräytti silmiä.

Otin Sinisen riimu narun ja pujahdin tarhaan, nyt alkaa suuri taisto, kumpi voittaa: Poni vai Tyttö? Missäköhän se poni nyt on? Mietiskelin ja leikin kapteenia joka tähyilee merelle. Hmm... Tuo on puu. Ahaa! Tuolla se poni ruohon syöpöttelee. Askel kerrallaan, riimunaru selän takana menin kohti tuota mustaa tähtipäistä sekä pitkä sukkaista oria. Viiden metrin päässä hidastin askelia. Älä vain karkaa! Musta poni nosti päänsä ja katsoi minua kummastuneen, onkohan sillä nameja? Pliis, älä karkaa. Tonttu otti pari askelta minusta pois päin ja venytti kaulaansa. Poni otti pari askelta ennen kuin ryhtyi piehtaroimaan.
"Ton sä teit tahallasi!" Sanoin hiljaa ja katsoin kuinka harjaus tuokio piteni minuutti minuutilta. Siinä seisoskelin noin 10min ennen kuin poni nousi ylös. Ravistelu näytti siltä kuin Tonttu kaatuisi minä hetkenä hyvänsä. Poni kääntyi ja katsoi tummilla silmillään, pilkesilmäkulmassa. Saman tien Tonttu laukkasi häntä kaarella ohitseni. Voih, yksi osuma taistelusta. Käännyin kannoillani ja hölkkäsin ponin perään.

"Puuh, Puuh, Puuh" Puuskutin ja pidin käsiäni polvillani, poni oli juoksuttanut minua jo 20 minuuttia ja kunto meinaa loppua. Siinä se poni ylpeästi ravasi häntä kaarella, kuin taistelun voittanut, mutta ei sotaa!! Nousin ylös ja katsoin murhaavasti iloista ponia joka satunnaisesti pukitteli. Mrr, tätä taistelua ei tämä poni helpolla voita. Juoksin hakemassa omenan, oikein suuren, mehukkaan, punaisen omenan. Laskin sen portin eteen ja istahdin porkkanan viereen noin 1 metrin päähän. Tonttu ravaili välillä omenan ohi ja katseli sitä, ei se aina nameja saa, varsinkaan noin mehukasta. Hymyilin Tontulle joka vastusteli kiusausta tulla ottamaan omena, ei se tahtonut hävitä taistelua. Taistelun häviäisi Tonttu jos tämä jää kiinni tunnin sisällä ja jos ei, niin minä häviäisin. 30min oli jo kulunut ja minulla on aikaa vain 10 minuuttia saada poni kiinni. Tonttu käveleskeli omenan lähellä, odottaen, en tiedä kuinka pitkään.
"Mitäs sä siinä istut?" Kysyi iloinen ääni selkäni takana jonka tunnistin Veronicaksi.
"Odottelen sitä että Tonttu tulee haukkaamaan omenaa ja saan sen kiinni" Selitin ja hymyilin mutta tarkkailin poniani.
"Selvä, miksi et käytä vaikka kaura ämpäriä?" Veronica kysyi.
"Koska minä ja Tonttu ollaan sovittu ns. taisteluista että ei saa käyttää kauraa eikä heinää, vain porkkanoita ja omenia" Selitin tytölle joka hymyili kauniisti takaisin.
"Muuten!" Huudahdin äkkiä.
"niin?"
"Voisitko lähteä mun ja Tontun kanssa maastoon kunhan saan tän ponin kiinni?" Kysyin ja katosin tyttöä koiran pentu ilme kasvoillani.
"Joo toki, ilmoita kun saat ponisi kiinni ja puhtaaksi, VARO SE SAA OMENAN!!" Veronica sanoi mutta huomasi yhtäkkiä että Tonttu oli juuri nappaamassa omenaa. Ponini kun omisti nopeat liikkeet niin en onnistunut saamaan sitä kiinni. Kirosin mielessäni.
"Voi hitsi, nyt toi poni voitti tämän taistelun!" Sanoin harmissani ja huomasin jahdanneeni ponia jo tunti 5 min. Nähtävästi Tonttu oli oikein iloinen ja tyytyväinen koska se ravasi innoissaan luokseni.
"Voi sinua höpönassua, miten sä voitkaan voittaa mut? Mutta huomenna ET!" Sanoin ja hymyilin.

Matkalla talliin sain mahtavan idean, Brennahan sanoi että mun Tonttu ei ikkunoista kurki mutta kohta kurkkii! Köpöttelin nopeasti tallituvan ikkunan eteen ja kurkkasin sinne, Brenna istui noja tuolissaan ja luki Hippos lehteä. Asettelin Tontun ikkunan eteen ja samassa Tonttu hirnahti kimakasti. Brenna kuuli sen ja katsoi ikkunaan. Mahtoi Brenna ihmetellä miten se Tonttu sinne ikkunan luo on päässyt. Parin sekunnin päästä kuului pieni kiljaisu ja samassa Brenna juoksi ikkunan luokse. Tonttu se siinä yhä seisoi ja minä yritin pysyä piilossa.
"SIRPPA!!" Brenna huusi ikkunan läpi, olin paljastunut.
"Nyt karkuun!" Kuiskasin ponilleni ja kannustin sen raviin. Hölkkäsimme Tontun omalle karsinalla ennen kuin Brenna saapui paikalle. Sulkeutuin Tontun karsinaan ja odotin. En mahtanut sille mitään mutta Repesin totaallisesti kun huomasin kahvia Brennan paidalla, hän oli kaatanut kahvia paidalleen kun oli kiljaissut.
"Vai täällä sitä ollaan?" Brenna kysyi hiukan ärtyneenä.
"Miksi sinä viattomia ihmisiä alat pelottelemaan?" Brenna jatkoi ja nauruni yltyi. Pian Brennakin alkoi nauramaan.
"Mutta minä alan puunaamaan Tonttua koska me mennään Veronican ja Lovetan kanssa maastoon" sanoin ja näytin kieltäni Brennalle. Brenna näytti takaisin. Nyt alkaa armoton puunaus!

Sirppa And Tonttu6HM

Taistelut
Sirppa: 0
Tonttu: 1

[Sirppa]

6.11.09 ~ Päivä ponin- ja ihmisen silmin
(Omenia oli vähemmän miltä kuullostaa )
Tonttu:
Kaikessa rauhassa kun söin ihanan maukasta vihreää ruohoa tarhassani, Sirppa, omistajani saapui. En välittänyt tuosta ihmisestä ja tämä kutsuista, nyt kun ollaan tarhassa silloin myös ollaan! Nopein askelin tyttö saapui luokseni. Hän yritti nostaa päätäni ylös mutta enhän minä sitä tee!

Sirppa:
Voisi mennä maastoon Tontun kanssa vielä kun on valoisaa. Toivottavasti poni antaisi helposti kiinni jotta ei tarvitsisi juosta tuntia sen perässä kuten keskiviikkona. Sujahdin sisälle tarhaan jossa ponini majaili. Siellä se söi ruohoa, ei tietoa siitä mihin se pääsee. Kutsuin ensin pari kertaa Tonttua mutta ei se edes päätään nostanut. Rivakkaasti askelsin Tontun vierelle. Yritin saada mustan ponini päätä ylös, toivotta.

Tonttu:
Sirppa kääntyi kohti tarhan ovea ja avasi sen. Ihan kokonaan! Nostin pienen mietiskelyn jälkeen pääni ylös ja tiirailin tilannetta, kannattaako karata? Askel kerrallaan kävelin kohti avonaista porttia. Portin edessä oli ihana omena! Rouskuttelin omenaani ilosesti ja odottaen että Sirppa ilmestyisi jostain. Hei! Tuollahan on toinen omena. Seurasin toiselle omenalle ja näin kolmannen.

Sirppa:
Eihän tällä ole aikomustakaan nostaa päätään! Käännyin nopeasti kannoillani ja riensin portille. Avasin sen ja laitoin punaisen, oikein mehukkaan omenan portin eteen, ihan varmasti jossain vaiheessa ponini tulee ottamaan omenaa ja näkee toisen omenan ja kolmannen ja nuo kaikki omenat johtavat Tontun omaan karsinaan! Hahaa! Saankohan ponini kiinni näin?

Tonttu:
Rouskuttelin tyytyväisesti omenoitani ja seurasin niitä. Omena polku johti kohti tallia, jonka ovi oli auki. En oikein ole varma pitäisikö minun mennä tuonne, tuollahan on minun oma koti kylläkin. Mutta kun huomasin kynnyksen päällä 2 omenaa niin sitten se ääni muuttui kellosani! Astelin omenoiden viereen ja söin ne.

Sirppa:
Jes! Jekkuni toimii! Nytpähän ei tarvitse jahdata ponia tuntia. Seurasin Tontun etenemistä turvallisen välimatkan päässä. Nyt se jo asteli viimeisien omenoiden vierelle. Se söi ne! JES! Mutta toivottavasti se huomaa edessä olevat omenat, jotka käyvät tallin perällä.

Tonttu:
Kylläpäs on maukasta omenaa. Tervehdin paria kaveriani viereisissä karsinoissa. Heitäkin näkee kun täällä perällä olevat ja varsinkin tuo Lovetta, se on kiva kaveri. Rouskuttelin omenoitani kunnes nostin pari niistä maasta ja ojennin Lovetalle. Se oli kylläkin haastavaa koska jotkain ihmeellisiä vempuloita meni alhaalta ylös joten omena ei mahtunutkaan raoista Lovetalle. Yhtäkkiä, ovi sulkeutui ja sisään astui Sirppa!

Sirppa:
Tonttu yritti antaa Lovetalle omenaa joten kiinnitin ponini huomion laittamalla oven kiinni. Toivottavasti poni älyää antautua, onhan se jo hävinnyt taistelun! Hymyilin vienosti ponilleni joka katseli minua tummilla silmillään.

Tonttu:
Mulla ei ole pakoreittiä! Mitä mä nyt teen? Kysäisin Lovetalta ja hänen mielestä minun pitäisi antaa kiinni. Hmm.. voisihan sitä kokeilla jospa siitä saisi omenaa! Kopsuttelin tytön luokse ja annoin kiinni. Palkkioksi taisin saada rapsuttelua ja omenan puolikkaan.

Sirppa:
Se tulee! Se antautui, ihanaa! Paras poni! Syöksyin halimaan ja rapsutteleemaan poniani ennen kuin ohjasin sen karsinaansa, nyt harjaamaan! Sekä puolikas omena.

/Öh, aikaskos outo "tarina". Mutta omenia ei ollut niiiiiin paljoa kuin voisi luulla ja omenat olivat tosi pieniä paitsi ensimmäiset 8')

Sirppa And Tonttu 7 HM

Taistelut:
Sirppa: 1
Tonttu: 1

[Sirppa]

11.11.09 ~ Aate

Kietaisin kostean, mustan huivin kaulan ympäri ja ponnistin kärryihin. Hitaasti huomasin kuinka askel askeleella, minua alkoi ympäröimään tummat, vetiset puut. Kura räiskähteli ilmaan pienien kavioiden saattelemana. Satunnaiset hörähdykset vain rikkoivat luonno rauhaa. Silmät kiinni annoin ponin kävellä, ei kiireellä, vain rennosti, vain tänään, ehkä huomenna, ei ylihuomenna, vain tänään... Ruskea kura läiskähti ilmeettömille kasvoille ja aukaisi silmäni. Olimme tallustaneet märkien puiden ympäröimään metsään. Taivaalle uhkasi kerääntyä tummia, vaaleita ja mustia pilviä, jotka lupailivat, varmastikkin vesi sadetta. Maiskautin orin liikkeelle ja tämä ponnisti raviin sukkelasti, tässä sitä istutaan kun puolet kavereista potee possunuhaa. Miksi? Siksikö, että Jumala tahtoo ihmisiä vähemmäksi, niin kuin silloin keskiajalla, ruton, mustan surman aikana? Silmäni kostuivat ajatellessani jonkun todella läheisen menettämisen tuskaa, ei, sitä minä en kestäisi.. Silmästäni pulpahti surun suolainen kyynel. Toinenkin. Avasin surulliset silmäni ja katsoin kyynelten sumentamilla silmilläni eteen päin. Vettä satoi kuin esterin perseestä. Enään ei kyyneliä erottanut vesi pisaroiden rinnalta mutta silmäni olivat punaiset. Käänsin Tontun kohti tallia jotta emme ihan kokonaan kastuisi.

Pihassa, märässä sellaisessa, hyppäsin pois kärryjen kyydistä ja talutin märän mustan ponin sisään. Mikä koiran ilma.. Riisuin valjaat ja talutin ponin pesarille. Avasin letkun ja suihkutin vettä ponin jalkoihin. Silmästäni tipahti vielä yksi kyynel. Tonttu laski päänsä pääni tasalle ja pian lämmin turpa kosketti poskeani.
"Onneksi minulla on sinut" Sanoin hiljaa ponilleni ja halasin tätä pitkään. Irrottauduttuani, pyyhkäisin silmäkulmani ja jatkoin pesemistä.

Suljin hanan ja otin pyyhkeen. Vaalean sinisellä pyyhkeellä aloin pyyhkimään märkää ponia. Tonttu oli laskenut päänsä alas, melkein lattiaan asti. Hymyillen laskin ruudullisen loimen ponin päälle. Tonttu näytti olevan kiitollinen loimesta. Talutin ponin omaan turvalliseen karsinaansa. Seurasin tyynesti ponin liikehdintää karsinassaan, se oli niin rauhallinen. Olisinpa minäkin. Huokaisten suljin oven. Ulkona ripsi vain pieniä määriä, mutta maa oli märkä ja täynnä lammikoita. Hiljalleen raahauduin kohti tallia. Katse maassa astelin taukotilaan, hiljainen huone jossa ei ollut ristin sielua. Lässähdin nojatuolille ja annoin itseni vaipua uneen ja unohtaa koko maailman, sikainfluenssan ja kylmän sateen. Olin unessa, oli pimeää mutta erotin sieltä ponin ääri viivat. Ponilla oli pitkät valkoiset sukat, kuonopilkku sekä tähti. Poni oli muuten musta. Sen silmistä näkyi lempeys. Pimeydessä astelin ponia päin ja ojensin käteni. Musta poni nuuhkaisi kättäni ja alkoi kadota. Kuulin äänen: Huhuu? Herätyyyyys!. Poni oli poissa.
"Mmmm?" Unisesti mumisin ja avasin silmäni.
"Kuinka kauan sä aijoit nukkua siinä vai tulisitko sä ulos?" Yuff kysyi iloinen virne kasvoillaan.
"Juu.... Mä tuun, kohta, ehkä" Sanoin.
"Ylös nyt! Ulkona on hieno keli" Nainen sanoi ja nosti minut ylös ihanasta noja-tuolista.
"Onko muka lammikot ja sade ihanaa keliä?" Kysyin ja sain vastaukseksi hymyn. Yuff avasi oven ja työntyi ulos. Koko maa oli lumen peitossa, vain parin sentin mutta, lumi. Hymyilin ja kauhaisin lunta käsiini. Pyöräytin pallon ja viskasin sen Yuffia päin. Pian ulos tuli muitakin ja piha oli lumi sota tanner. Iloista naurua kuului kaikki alta. Tonttukin pitää lumesta.

8HM! (10hm lähestyy : )) hyvä minä!)

[Sirppa]

22.11.09 ~ Järkkäri innostusta

Minä, The päälaiskimus olin tänään kumman pirteä ja sain päähäni ihanteellisen päähän pistoksen. Minä lenkittäisi Tonttua samalla kun pyöräilisin ja saisin liikuntaa! Mutta pian alkoi katumus pukata päälle, mutta katsotaanpa mitä tapahtui ennen päähän pistosta...

Kulautin tummaa kuumaa kahvia alas kurkustani, ennen kuin nousin ja otin uuden kupposen. Lässähdin yksinäiselle nojatuolille, ajattelin olla sen kaveri ja istua sen päälle, no, ei varmaan kuullosta kovin ystävälliseltä mutta näin se on, kun nojatuoli tarvitsee ystävää niin silloin sen päälle pitää istua! Otin kiinnostavan näköisen lehden eteeni: Gigantti. Selailin lehteä mutta ei minua kiinnosta jotkut jääkaapit kuinka halpoja ne on mutta silti menee rikki vuodessa. Paiskasin lehden lattialle, jolloin sieltä aukesi sivu joka oli täynnä kameroiden kuvia, sattumaa eikö vain? Kävelin lehden luo ja nostin tämän, pari muta tahraa ehti tulla mutta kyllä selvää tästä saa. Kiinnostuneena katselin kameroita, toinen toisiaan kalliimmpia ja hienompia, mutta en halua uutta dikikameraa. Heitin turhaantuneena lehden pöydälle joka oli edessäni. Taas aukeni uusi vielä kiinnostavampi sivu, tämäkö ei ole sattumaa? Otin lehden uudestaan käteeni ja huudahdin niin että kahvit meinasi purskahtaa ulos: JÄRKKÄREITÄ!! Huuton nähtävästi säikäytti joitain hevosia, koska kuulin kavioiden iskeytymistä karsinan oveen.
"Jä-jä-järkkäreitä" Sanoin haltioissani ja vanhingossa tipahti pari kahvi tippaa lattialle.
Samassa huolestuneen näköinen Brenna katsoi minua ovelta.
"Mikä hätänä?!" Tyttö kysyi ja saapui luokseni silmät tulvian huolta.
"Ei mikään, ainakaan ihmeellinen asia" Sanoin virnistäen mutta Brenna oli yhä huolestuneen näköinen. Katsoin pitkään tytön kasvoja, ne olivat huolestuneet mutta poskipäät alkoivat kohoamaan. Brenna virnisti iloisesti.
"Mutta miksi sinä huusit?" Brenna kysyi.
"Näin tässä Gigantin lehdessä järkkäreitä"
"Järkkäreitä?" Brenna kysyi ja hänen äänen sävynsä oli tietämätön.
"NIIN! J-Ä-R-J-E-S-T-E-L-M-Ä K-A-M-E-R-A!" Sanoin tavuttaen koko sanan.
"Järjestelmällinen?"
"EI, VAAN JÄRJESTELMÄKAMERA!" Kajautin mutta en kovin lujaa päin tytön kasvoja. Molemmat purskahdimme nauruun.

Kellon tikitysten jälkeen sain idean! (Mahtavan!) Otin simppukka puhelimeni käteen ja näppäilin numeron.
"Prr.. Prr.. Prr.. Prr.. Moi!.. Niin isä, miten mä saisin kerättyä rahaa?... Okei... Ai mihinkö? Järkkäriin.. Järjestelmäkamera... Saisinko mä rahaa jos mä pyöräilisin aina tallille ja liikuttaisin Tonttu pyöräilessäni, silleen että itse en istu enään niin paljoa kärryissä vaan kunto kasvaisi?... MUTTA! mä meen nyt testaamaan! Moikka!.. Palkasta kerron kotona! Heippa..." suljin kännykän puhelun jälkeen. Jos saan yhdestä liikutus kerrasta 5-10€ niin ei siinä muuta kuin liikuttamaan! Sujahdin nopeasti Tontun karsinaan ja suin ponin nopeasti puhtaaksi. Pien musta poni pää korkealla seisoi pihassa. Kiinnitin nauhan riimuun ja ponnistin pyöräni selkään. Maiskautin Tontun liikkeeseen ja lähdimme metsään. Tonttu katseli koko ajan pyörääni ja pysyi kaukana tästä. Tässä vaiheessa en ajatellut muuta kun järkkäriä joten en oikein ehtinyt ajatella asiaa pidemmälle, mutta pian se selvisi minulle.

10min päästä maiskautin orin raviin. Sain tosissani polkea jotta pysyn ponin tahdissa. Tonttu saattoi kuvitella pyöräni "haastajaksi" ja aina kun pääsin Tontun tahtiin, niin musta poni nopeutti askeliaan. Posket punaisina aloin katumaan tätä ideaa. Sitten yht'äkkiä pensaista lennähti lintu ja Tonttu säikähti tätä joka on ihmeellistä, sillä ponini ei yleensä säiky lintuja. Säikähdyttyään Tonttu lähti pelon kiljahduksin pukki-ravi-laukkaan, vetäen minua mukana. Tasapainoni heilui kun yritin epätoivoisesti riippua kiinni. Eteeni tuli iso harmaa kivi jolloin en voinut tehdä muuta kuin kaatua pyörälläni. Pidin kädessäni narua mutta kun pääni paiskautui kovaan, liejuiseen maahan, otteeni kirposi. Silmissä sumeni ja vaivuin "uneen".

Jokin kutitti poskiani. Kädellä tunnustelin oliko haavoja, ei. Mutta jotain tahmeaa tunsin kyynärpäässäni. Avasin silmäni ja nousin istumaan. Karmea idea! Päässä huimasi ja jouduin ottamaan kunnolla tukea liejuisesta maasta. Kuulin kopinaa. Katsoin taakseni ja siellä se lönkötteli, Tonttu. Hymyilin ponilleni ja nousin seisomaan, vaikka pyörrytti. Otin pyöräni ja nappasin likaisen nauhan maasta.
"Enään ei tehdä tuota" Kuiskasin ponini korvaan ja halasin tätä. Tarkistin huolella jalat ettei olisi ikäviä haavoja. Niitä ei löytynyt. Halasin mustaa hikistä oriani ja lähdimme kohti tallia, tämän päivän liikkumiset on liikuttu!

Aivan, tämmöisen päähänpistoksen sain ja sen seraukset. Onneksi kotona sain 10€ siitä että pyöräilin tänään paljon, mutta tuota ideaa pitää vielä hioa.

Sirppa And Tonttu 9HM!! :'DD

[Sirppa]

29.11.09 ~ Joulumaa ja Joulupukki

Painoin harmaan radion päälle ja sieltä kajahti soimaan Katri Helena laulaen, Joulumaata. Laitoin tonttu lakin päähäni ja nappasin sohvalta Brennan tanssimaan. Kata katsoi hämmästyneenä meitä ja nauroi. Ei ole tullu tanssittua kovin usein ja sen taitaa huomata.

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy, Sinne saattaa löytää vaikka paikallansa pysyy.

Tanssitin Brennaa ympäri huonetta ja esittäen matkamiestä. Ilmeilin aika lailla ja Brenna kaatui maahan nauramaan. Jatkoin urheasti matkamiehen esitystä.

Katson taivaan tähtiä ja niiden helmi nauhaa itsestäni etsittävä on mun Joulurauhaa.

Tiirailin kattoa, etsien tähtiä, katsoin Kataa ja Brennaa, he nauroivat ja yhtyivät tähtien tiirailuun. Laitoin kädet ristiin ja esitin enkeliä. Nauru yltyi.

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta, Joulumaa on ihmis mielen rauhan valtakunta. Eikä silloin matka kovin kauaa kestä. Joulumaa jos jokaisella löytyy sydämmestä.

Esitin rauhallista laskettelijaa, jonka lasku päätyy Joulumaahan. Hymyilin vienosti ja tein käsistäni sydämmen joka tykytti kiivaasti.

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista, kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista. Voi jos jostain saada voisin suuren puuro kauhan, sillä antaa tahtoisin maailmalle rauhan.

"KARKKI JOULUMAA!" huudahti Kata sohvalta.
"Toiveet toteutuu ja on niin satumaista" Brenna matki ilkikurisesti.
"Nyt yhdessä!" Kata sanoi.
"Joulumaa on muutakin kuin pelkää toive unta, Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta. Eikä silloin matka sinne kovin kauaa kestä, Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämmestä!" Lauloimme yhteen ääneen ja nauroimme lattialla kippurassa.

Radio oli vielä päällä mutta Kata kysyi meiltä:
"Minkälainen on Joulumaa?"
"Eikö se ole just semmoinen et toiveet toteutuu ja..?" Brenna kysyi, mutta jätti ajattelemisen nopeasti muille ja nappasi tonttulakkini, jonka hän tunki omaan päähänsä.
"Hou hou, täällä Joulupukki!"
"JOULUPUKKIIII!" Kata huudahti ja hyppäsi pukin syliin.
"Huhhu, onko tyttö syönyt yhtään vai miksi en tunne ketää sylissäni?"
"Sun sylissähän on tikku, siksi" Sanoin ja iskin silmää.
"Mitä omaa kivaa tiellä on?" Veronica kysyi ovelta hymyillen.
"Täällä on Joulupukki!" Kata sanoi ja halasi Brennaa.
Samassa Katri Helena lauloin:
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämmestä.

"Mennäänkö etsimään maan päällistä Joulumaata, hevosten kanssa tai ilman?" Kysyin. Kata, Veronica ja Brenna nyökkäsivät innoissaan.

Nopeasti harjasimme hevoset jotka lähtivät matkaan ja he olivat Tonttu ja Ville. Kata ja Veronica päättivät lähteä kävellen. Ponnistin mustan ponini pehmeään selkään. Satulaa ei Tontulle ole ostettu vielä, mutta joululahja toiveena se on. Tonttulla on ratsastettu ja oltu selässä mutta Tonttu on kuitenkin ravipainoitteinen. Maiskautin Tontun Veronican ja Katan vierelle, sillä Brenna ja Ville menivät keulassa.

"Ravataanko?" Brenna kysyi.
"Jooo!"
"Ravatkaa te niin me kävellään" Kata sanoi ja hymyili. Brenna oli antanut jo Villelle käskyn ja Suomenpienhevonen ravasi innoissaan eteenpäin. En ehtinyt antaa käskyä Tontulle, sillä poni teki sen itse. Tuuli iski vasten kasvojani ihanasti viileentäen, kun yritimme saavuttaa kaksikkoa. Myötäsin ponilleni, pyytäen lisää. Tonttu ymmärsi merkin ja askeleet tihenivät. Brenna huusi jotain että otetaan käynti isolla kivellä! Tarkoittaen parin kymmenen metrin päässä olevaa kiveä. Kyyristyin Tontun kaulalle ja hymyilin, Tontun kunto on noussut! Iso kivi tuli näkyviin ja eroa Brennaan oli vain 2 hevosen mittaa.
"JIHAA!!" Brenna huusi kun hän oli päässyt ison kiven ohi ensimmäisenä.
"Hyvä Tonttu, hyyyvä." Kehuin oriani, mutta Tonttu ei reagoinut pidätteisiin. Tonttu jatkoi matkaa mutta hiljensi ja poikkesi polulle. Väistelin lumisia oksia väsyneenä. Mihin Tonttu menee kun se ei tahdo kuunnella minua?

Pian eteen aukesi kaunis pieni aukea, aukealla oli tuoreen lumen ja pakkasen kirkastamia puita, maa oli lumen peitossa mutta huomasin yhden puun joka oli keskellä aukeaa. Ponnistin Tontun selästä, ja talutin Tontun puun luo. Puun latvassa oli kaunis hopeinen tähti ja koko puu oli koristeltu kauniisti erinlaisilla joulukoristeilla.
"Se o komia, eikö vain?" Kysy tumma ääni läheltäni. Katsoin oikealla ja siellä seisoi vanha mies kävely keppineen.
"On se" Vastasin ja käänsin katseeni tähteen.
"Miksi te olette tämän puun koristelleet jo nyt vaikka ei ole vielä joulu?"
"Se oli lapsen lapseni lempipuu" vanha mies sanoi totisena.
"Oli?"
"Aivan.. Lapsenlapseni nimi oli Anniina, Anniina rakasti luontoa ja hevosia. Mutta..." vanha mies nielaisi viimeiset sanat.
"Mutta Anniinalle todettiin jokin harvinainen sairaus ja hänet jouduttiin viemään kauas luotani, koska luultiin että minä olin syypää" vanha mies jatkoi surullisena.
"Otan osaa" Katsoin surkena puuta, huomasin nyt vasta että tähdessä oli hevonen.

Kaivoin taskustani kauniin kiiltävän kiven. Kiveen oli kaiverrettu hevonen ja jätin kiven puun juurelle. Halasin Tonttua ja kuiskasin: "ilman sinua, en pysyisi koossa"

SIrppa anD tOnTTU 10Hm

[Sirppa]

8.12.09 ~ Kohtaaminen


11hm <3

[Sirppa]

15.11.2010 – Yritystä

Istuin minulle rakkaaksi tulleen suurehkon, meren sävyisen chryslerin viileässä penkissä, pää tyhjänä. Ulkona oli vaihteeksi synkempi, vaaraa uhkuva ilta-päivä, vaikka ruumiini oli kauttaaltaan kylmissään, silti yksi paikka oli jäänyt lämpimäksi, hiostavaksi paikaksi, kuin piilottaen jotain hyvin raskasta taakkaa, se hiostava paikka on sydän. Pääni löi tyhjää ja piirsin sormellani autoon L-kirjainta, lupauksen jonka olin tehnyt, mutta mielestäni olin sen pettänyt. Katseeni valpastui, kun äiti jarrutti ja pysähtyi, katse meno suuntaan, mutta pysähdyimme syystäkin, tiellä käveli nainen ja hevonen. Naista olisi helposti voinut luulla nuoreksi teiniksi, hänen pukeutuessaan harmaaseen vartaloa myötäilevään takkiin, jota epäilin tuuli-takiksi, vaikka nyt olikin pakkanen, hänellä oli mustat ratsastushousut mutta tarkemmin katsottuani, housuissa oli lunta. Katsoin naisen kasvoihin, posket hohtivat punaisina pakkasesta, silmien ympärillä oli pinkkiä luomiväriä, kuin se olisi levinnyt. Naisen silmät olivat ripsiväristä tahriintuneet mustaksi ympyräksi silmien ympärillä. Minuun iski äkisti säälin tunne. Katsoin nyt vasta tuota kookasta hevosta, suuri kimo hevonen heitteli päätään, askelsi hermostuneena, saaden ratsastajan pomppimaan ylimääräisiä pomppujaan, mutta silti tuo kimo hevonen oli kunnioittamisen arvoinen. Sen lihaksikkaat jalat pomppivat kevyesti tien yli hermostuneena, ehkä tuo kimo pelkäsi autoja, ajattelin ennen kuin äiti jo kaasutti. Kurkkasin kuitenkin uteliaisuuttani huurteiseen tausta-peiliin etsien kimoa, mutta en nähnyt tätä, oliko äskeinen vain kuvitelmaa vai totta? Otsani täyttyi uurteista, mietiskellessäni asiaa. En viitsinyt kysyä äidiltä, mitä tämä oli nähnyt, ei hän kuitenkaan ymmärtäisi, passittaisi minut vain hoitoon. Siirsin asian mielestäni, kauas mieleni sopukoihin.

Katsoin tuuli-lasiin ja kurkottelin eteenpäin, edessämme oli kyltti: ODL ->. Tunsin sisälläni jännityksen tai pelon piston. Laitoin mustan huppuni päähäni ja nousin autosta. Viikkoihin pääsin ulos hengittämään raikasta pakkas-ilmaa, olin hiukan kaivannut sitä kuinka se pistelee keuhkoissa vetäessä syvään, henkeä. Saaden naamaansa kylmän lumipallon, joka sulaa vedeksi ja naaman paleltumaan, olen kaivannut sitä. Hymyillen seurasin äitiä kohti ODL:än vastaanottoa. Vedin huppua välillä enemmän eteeni, pelkäsin, että joku nauraisi minulle koska minulla on valkoinen side, joka huutaa huomiota mustan huppuni sisältä, rasvaletti, jota en ole päässyt pesemään koska side esti sen. Jonotimme, kunnes pääsimme ajanvaraus tiskille. Seisoin vain äitini takana ahtaassa kopissa jossa puhuimme nuorelle opiskelijalle. Katselin kopin sinistä tuolia kutsuvasti, mutten istunut, lähdimme jo liikkeelle, kolmanteen kerrokseen. Nielaisin ja astuin sisään hissiin. Hissi nousi nopeasti, saaden vatsani hiukan mutkalle, mutta se helpotti. Ripeästi kävelin yhden perheen ohi suoraan huoneeseen numero 15.


Astuin ulos mies lääkärin työ-huoneesta, vilpoisaan käytävään. Hän oli poistanut siteeni, tikkini ja pumpulit. Silmääni kihosi suolainen kyynel, kun ajattelin sitä tuskaa kun hän repi pumpulit irti korvakäytävästäni, se tuska jonka sain kokea, en toivo kenellekään. Se tuska, kipu, oli suurin mitä olin koskaan kokenut. Lupasin itselleni etten itke, mutta, se vain kävi niin kipeää, että kolme suolaista kivun kyyneltä ehti vieriä poskeani pitkin maahan.
Äiti oli heittänyt minut tallille ja varoitti vielä kerran, Älä tee mitään raskasta, äläkä koske likaisilla sormilla korvaan. Tuo ohje mielessäni astelin talliin. Ihana hevosen tuoksu tunkeutui sieraimiini ja hengitin monta kertaa tätä ihanaa tuoksua, yli kuukauteen. Olin kyllä laiminlyönyt Rosan ja Tontun.. Surullisena katsoin kenkiäni kun astelin Tontun luokse. Tonttu sentään tunnistaa minut, ajattelin kun Tonttu nosti päänsä ja hamusi pipoani kun sujahdin karsinaan.
”Moi poika” kuiskaisin ponilleni, joka vain heilutti pipoani ilmassa.
”Leiki vain, en estä. Olen jo ihan tarpeeksi laiminlyönyt sinua..”
”Anteeksi” Halasin mustaa poniani tiukasti. Halasin Tonttua paikallani kauan. En huomannut ajan kulkua, huomasin vain ponin. Kun irrottauduin, halasin vielä kerran Tonttua ennen, kuin annoin sille namupalan ja jätin sen karsinaan.

Kävelin Rosan luokse. Rosa nosti kauniin ruskean päänsä ja hörähti. Astuin sisään karsinaan ja annoin Rosan tutkia minut, ennen kuin annoin sille namupalan. Rapsutin Rosaa harjan juuresta, sen ahmien pientä namupalaa.
”Sinutkin minä olen laiminlyönyt. En ole käynyt täällä sen jälkeen kun jouduin leikkaukseen ja ennenkin sitä.” Rosa hamusi myös pipoani, ehkä se tuoksui hyvälle tai jotain muuta, koska Tonttu ja Rosa hamusivat molemmat pipoani. Halasin Rosaa ennen kuin poistuin.

Käsissäni oli molemmissa kaksi pakettia. Toiset kaksi olivat Tontulle ja kaksi Rosalle. Menin ensin Tontun luokse. Istuin karsinan pehmusteille ja annoin Tontun tutkia paketteja.
”nämä ovat sinulle poniseni” Sanoin hymyillen ja avasin hitaasti ori ponin toisen lahjan. Se sisälsi kauniin muotokuvan Tontusta, entisessä tallissa olivat tallitytöt sen tehneet. Silmät kostuivat mutta en antanut tulla kyyneleitä. Toisessa paketissa oli kalliit suitset, joihin olin pyytänyt isältä rahaa.
”Nämä sinä olet ansainnut”
”Hetki kulta, menen antamaan myös Rosalle hänen lahjansa”

Puikkelehdin takaisin Rosan karsinalle, repimään hänen lahjansa. Rosa kyllä hoiti toisen lahjan ihan itse. Toisessa lahjassa oli heppanameja 100. Hymyilin Rosalle, joka yritti vaivalloisesti rikkoa pussia josta sitten saisi nameja. Avasin toisen lahjan ja sieltä paljastui myös suitset.

Sirppa ja Tonttu sekä Rosa