Veronican kauramahojen päiväkirja

[Veronica]

Omistaja: VeronicaT, VRL-9522
Hoitaja: ei oteta vielä.
Rotu, skp: Shetlanninponi, tamma

Hoito-ohjeet:
- Loimi tarhaan, jos yli 20 c pakkasta.
- Kentällä mennessä pintelit etusiin.
- Kilpailuihin silmälaput!
- Heinää tarhaan, jos ei ole muuta syötävää, ettei imppaa.
- Lovetalla on punaiset varusteet.



Omistaja: VeronicaT, VRL-9522
Hoitaja: ei oteta vielä.
Rotu, skp: Suomenhevonen, ori

Hoito-ohjeet:
- Loimi tarhaan, jos yli 15 c pakkasta.
- Ratsastaessa aina suojat etusiin ja takasiin.
- Päitset pois tarhaan, ettei hankaa.
- Ruoan mukaan aina puoli desilitraa vitamiinejä.
- Veijolla on siniset varusteet.

+ Ettarje FIN "Ella" Lovetan varsa

[Veronica]

09.09.09 Muutto Kuolonojaan.
Lovetalle

Traileri peruutti tallipihaan ja se kolisi. Istuin etupenkillä ja juttelin isälleni joka oli turhautunut kuskaamaan hevosiani paikasta toiseen.
- Iskä hei, tää on viimeinen, vannoin ja tapitin sinisillä silmilläni isääni.
- No juujuu, hän mörisi ja pysäytti auton Kuolonojan ravitallin pihaan.

Katselin ympärilleni ja hyppäsin autosta ulos, kuten isänikin.
Hän meni avaamaan lastaussillan, kun minä menin sivuovesta sisään vaunuun.

- Moi Lovetta, miten matka sujui?

Tamma kiskoi itseään irti ja ripeästi avasin vetosolmun ja pujahdin puomin alta shtteikseni vierelle.
Love katseli hämmentyneenä uutta paikkaa johon se oli joutunut. Se kiskoi ensitöikseen minut perässään
mehevälle ruohotupolle. Yuff juoksi trailerin luokse ja kätteli isääni. He juttelivat jotain, sillä aikaa, kun minä kiskoin ravurinalkuani pois ruohotupoilta. Lovetta tapitti minua sinisillä silmillä samanlailla, kuin minä äsken isääni.

- Hei Lovetta, nyt pitää mennä tervehtiin Yuffia, sanoin tammalleni ja kiskaisin sitä riimunnarusta niin lujaa, että
shetlanninponi luisui perässäni Yuffin luokse.

- Tässä on Lovetta Yuff, Yuff Lovetta, esittelin heidät ja samaan aikaan Lovetta antoi ikioman tervetuliaslahjansa ja tarttui ilkeästi hampaillaan tallinomistajaa peräpukamasta, jonne se ainoastaan ylsi.
- Auu! nainen huudahti ja pteli peräpukamaansa.

Lovetta kiskaisi kaikinvoimin kohti läheistä ruohotuppoa saaden minut kumoon.

- Öö.. ei tää aina oo tällanen, sanoin nolosti ja kömmin pystyyn.
- Sopii toivoa, nainen sanoi ja käveli ponini luokse rapsuttelun aikeissa.

Lovetta nautti, kun sitä siliteltiin ja kyhnötti tallinomistajan kättä ja pian Yuffin hupparin hiha oli vihreiden kuolaläiskien täyttämä.
Katselin, kuinka isäni ajeli pois pihasta ja päätin, että nyt olisi oikea aika lähtä talliin. Olin tuonut jo eilen kaikki Lovetan kamat Kuolonojaan ja tänään tuli, sitten poni. Nykäisin riimunnarusta ja vuorostaan Love lennähti nurin, mutta kipusi ketterästi pystyyn ja lähti kipittämään kannoillani talliin, Yuff seuraten perässä.

Tallinomistaja osoitti Lovetalle ajatelun karsinan ja päästin shettikseni sinne. Lovetta nuuhki paikkoja ja, sitten se kävi piehtaroimaan, kuten aina karsinaan päästyään. Se hieroi itseään purupohjaa vasten ja nousi, sitten pystyyn itseään ravistellen. Sitten se käveli luokseni ja tapitti silmillään minua herkkuja anoen.
- Ei Lovetta, ei! sanoin ja työnsin tamman hypnotisoivan katseen pois.
- Tuo on kyllä aika nokkela poni, käyttää ulkonäköään hyvin hyväkseen, Yuff sanoi ja virnuili.
- Jep, saisi kyllä opetella olemaan ihmisten ilmoilla edes kunnolla, tirskahdin ja suljin Lovetan karsinan.

Annoin tänään Lovetalle vapaapäivän ja huomenna sitten menisin vähän reippaamman lenkin metsässä, vaikka.
Kuulin, kuinka shetlanninponi hirnahteli peräämme, kun suuntasimme Yuffin kanssa ulos tallista.

Menimme naisen kanssa etsimään Lovetalle sopivaa tarhaa. Kun löysimme oivallisen pikkutarhan, joka oli juuri sopiva Lovetalle ja jollekin muulle hevoselle päätimme tuoda shettikseni tutustumaan tarhaan. Yuff lähti hakemaan heiniä tarhaan, jottei se alkaisi imppaamaan tarhan lankkuja vasten. Itse menin hakemaan Lovetan ja pikkutamma lähtikin mielellään perääni, kun huomasi, että se haettiin pois yksinäisestä tallista.

Päästin Lovetan irti tarhaan ja taas kerran se kiersi tarhan ympäri ja kävi makuulleen mutaisimpaan kohtaa ja piehtaroi.
- Toi on, tolle sit pakkomielle aina uudessa paikassa, huomautin Yuffille, joka katseli kummissaan ponini touhuja.
- Juu se ei ainakaan päästä hoitajaansa helpolla! tallinomistaja sanoi.

Pyydystin Lovetan tarhasta ja talutin sen sisälle talliin. Ilta alkoi hämärtää ja päätin harjata Lovetan ennen lähtöäni kotiin.
Kiinnitin tamman käytävälle ja hain sen harjat. Lovetta yritti pyöriä, muttei päässyn kireähtämään ympäri, joten se tyytyi vain kuopimaan tallin betonistalattiaa. Tullessani toruin tammaa ja aloitin sukimisen. Pyörittelin harjaa Lovetassa ja pikkuhiljaa tammasta alkoi kovettunut muta irrota. Love päristeli itseään ja yritti näykkiä minua käsivarresta.
- Hyi Lovetta, lopeta tuollainen! tiuskaisin.

Kun shtelanninponini kiilsi puhtaana siirsin sen karsinaan ja hain, sille iltaheinät. Kävin tekemässä, sille iltaruoat ja kippasin ne ruokakuppiin. Lovetta alkoi tyytyväisenä mussuttamaan ruokiaan, kun minä hyvästelin sen ja lähdin kotiin.

- Veronica ja Lovetta
1 hoitomerkintä

[Veronica]

13.9.2009 Treeniä raveihin.
Lovetalle

Istuskelin kärryissä, kun pieni ponini puksutteli rauhallisesti menemään raviradalla. Hidastelin pikkuhiljaa Lovettaa ja annoin sen kävellä. Poni puuskutti hiljalleen, kun olimme ravanneet 1600 metriä treeniksi. Vielä pitäisi vetää samaa tahtia kilometri, mutta annoin ensin ponin kävellä. Venyttelin käsiäni ja huomasin Yuffin tulevan Cassinsa kanssa radalle. Ajoin poniani hieman sivuun, jotta Yuff voisi voltata raihassa lämminverisellään.

Pian menimme Cassin perässä hirmuista ravia ja Lovetta yritti välillä laukalle, kun ei pysynyt lämminveritamman perässä -mikä nyt oli hyvin todennäköistä. Hidastin tammaani ja Lovetta suhtautui jarrutteluihini hyvin ja hiljensi tahitaan, vaikka menikin vielä lujaa ravia. Sen pikkujalat pöllyyttivät raviradan pohjaa ja itse nautin kyydistä. Cassi ja Yuff olivat takoneet jo etumatkaa niin paljon, että päätin alkaa lopettelemaan Lovetalla treeniä. Hidastin ponin käyntiin ja hyppäsin itse kyydostä pois ja talutin Lovettaa ympäri ravirataa.

Shetlanninponi puski kylkeäni ja kuolasi ajotakkiini.
- Hei jotain rajaa tuolle leikilles, naureskelin ja työnsin ponin pään pois minusta. Cassi ja Yuffkin alkoivat vetämään loppuverkkaa ja tulivat vierellemme. Cassi ja Lovetta haistelivat toisiaan, kuin koirat konsanaan ja käänsivät kumpikin, sitten katseensa vihreämmille.

Riisuin Lovetan tallipihassa ja talutin sen pelkästä harjasta talliin. Laitoin ponille päitset ja vein sen takaisin ulos, missä ajattelin pestä sen. Ilma oli lämmin, melko tavallinen syysilma ja nyt oli hyvä hetki pestä pyöreä ponini, ennen talviturkin tuloa. Shetlanninponeilla, kun se talven karvapehko ei ollut lievimmästä päästä. Otin vesiletkun käteeni ja kävin vääntämässä sen lämpimälle. Nyt ei viitsisi kovin kylmällä suihkuttaa ponia, ettei se sairastuisi ennen kisoja. Lovetta luimiskeli, kun huomasi, että aijoin pestä sen.

- Hei ei mitään hätää, pouni, sanoin ja laskin vettä ponin hikisille jaloille. Ilmiselvästi Lovetta nautti tästä ja unohti luimiskelut heti. Se lupasutti silmänsä umpeen ja alkoi tuhisemaan rennosti. Pikkuhiljaa aloin siirtämään veden tuloa niin, että se valui ponin säästä mahaa pitkin maahan.

Kun poni oli pihamaalla, kuin uitettu koira kävin hakemassa tallista sen loimen ja pistin sen lämmittämään ponin oloa. Tarkistin Lovetan kaviot ja vein, sitten sen lämpimään talliin kuivumaan. Hain sylillisen heinää shettikselle ja se alkoikin hetimiten jyrsimään niitä nälkään. Myös vettä se joi ahnaasti. Toivoin, että se ei nyt sairastuisi kisojen alla. Ehkä ei ollut kovin fiksua pestä ponia nyt, mutta tehty mikä tehty. Hain talikon ja kottarit ja aloin Lovetan syödessä siivota sen karsinaa, josta poni ei ollut moksiskaan.

Tämähän oli tätä ravikuskin elämää!

- Veronica ja Lovetta
2 hoitomerkintää

[Veronica]

15.9.2009 Karkulainen ja ystävä.
Lovetalle

Kuljettelin sormiani pitkin vasta pestyjä valjaita. Lovetta söi vierelläni heinää ja välillä se katsoi minua paksun otsatukkansa alta. Lovetta oli sopeutunut hyvin Kuolonojaan ja oli saanut lämminveritammasta nimeltä Cassi jo hyvä kaverin. Olin huomannut jopa, että Lovetta oli alkanut lopettamaan imppaamista, kun oli saanut Cassista mieluista seuraa.

Laitoin remeleet Lovetan niskaan ja hain ravikärryt. Lovetta vänkyili ja yritti näykkiä, kun laitoin aisat kiinni valjaisiin. Olin nähnyt hevostarvike liikkeessä suloiset vaaleanpunaiset kärryt ja ajattelin, että pikkuponi saisi ne heti, kun oisi voittanut yhdet ravit ja jos oikein huono tuuri olisi niin tammalle jäisi pinkit ravikärryt vain haaveeksi.

Laitoin ajokypärän päähän ja hyppäsin kärryille. Tänään oli vuorossa rauhallinen ajolenkki metsään.

Kuuntelin rauhallista tuulen huminaa ja juttelin Lovetalle. Poni yritti päästä käsiksi ruohoon, joka heilui tuulen mukana. Metsän värikkäät lehdet olivat putoilleet ajoreitillemme ja Lovetta yritti niitäkin hölmönä suuhunsa tunkea. Näpäytin ajoraipalla ponia lautaselle ja se sai Loveen vauhtia. Poni kipitti hurjaa vauhtia menemään suoralla ja pysähtyi, sitten. Se sai tarpeekseen syksyisestä ajolenkistä ilman ruokaa ja teki yllättäen U-käännöksen niin, että tipahdin kärryiltä.

Hetken makasin maassa hiljaa, mutta, kun tajusin Lovetan lähteneen nousin nopeasti pystyyn ja pyyhin takkiini tarrautuneita lehtiä pois ja lähdin ponia huudellen juoksemaan takaisin tallille. Kuolonojaa oli noin pari kilometriä matkaa ja ajattelin, että ei Lovetta kaus ehtisi ennenkuin jäisi nautiskelemaan luonnon antimista ojanpientareelle.

Ehdin kävellä tallille asti, kunnes näin pienen shetlanninponin puoliksi ojassa ja puoleksi pää työnnettynä sisälle aitaukseen, jossa Cassi oli. Kävelin rauhallisesti puhellen ponini luokse ja nopeasti tartuin sitä suitsista ja vedi takaisin ajopolulle. Lovetta hirnahti ja yritti näykkäistä minua kädestä.
- Nyt poni, lopeta tuollainen hölmöily tai et saa iltaruokias!

Lovetta vänkyili napakkaa otettani vastaan ja hivuttauduin ajokärryille. Ohjasin ponin tallipihaan, jossa otin siltä kärryt pois. Vein ponin sisään ja tallikäytävällä riisuin, siltä loput varusteet. Laitoin vaaleanpunaiset päitset ponille ja heitin loimen niskaan ja vein tarhaan.
Poni jaksoi, sitten aina olla metkuja keksimässä. No ei se ainakaan niitä kaikkia ruoan takai tee näyttää, sillä olevan hyvä ystäväkin, vaikkakin kokoa liian suuri, mutta olkoot!

- Veronica ja Lovetta
3 hoitomerkintää

[Veronica]

19.9.2009 Hop ja hei tie Lovetan selkään vei!
Lovetalle

Itse olin jo aika pitkä ja katselin murehtien shetlanninponiani joka tyytyväisenä jahtasi Cassia tarhassa. Olin ajatellut hommata, sille jonkun ratsastajan ja selvästikään ketään ei kiinnostanut käydä kokeilemassa ravishettistä, joka tiputti matkustajansa hiekkapysäkille, kun siltä tuntui. Puhelimeni soi ja vastasin hieman apeana siihen.

- Hei, täällä Salla! kuului iloinen ääni puhelimesta.
- Näin, että kaipaat ravishettiksellesi ratsastajaa aina joskus? tyttö jatkoi.
- Juu näin on, sanoin ja piristyin hieman.
- Mä asun tässä kivenheiton päässä siitä tallilta ja ajattelin, että jos tarjous on vielä voimassa niin voisin jo tänään tulla kokeilemaan, tyttö sanoi.
- Ilomielin! sanoin ja olin vetää volttia paikallani.
- Juu, jutellaan, sitten lisää, kun tulet tänne, sanoin.

Kävin nappaamassa Lovetan Cassin kimpusta ja sidoin sen riimunnarusta harjauspuomiin. Tamma yritti näykkiä minua ja katselin luimistellen, kun hain harjat ja ratsastustarvikkeet.
Se tiesi ilmeisesti, että nyt se joutuisi raviradan keskelle kääntyilemään. Huomasin sen silmäkulmissa pienen virnuilevan ilmeen -mutta liian myöhään, poni tarttui hampaillaan minua kyljestä ja päästi sitten nopeasti irti ja alkoi rapsuttamaan itseään ja katsoi minua, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se tapitti minua syvästi silmiin ja antauduin.

- Okei, oot pöjä ja fiksu yhtäaikaa, mutta YRITÄ nyt edes olla kunnolla, kun Salla tulee, en halua yhtään enempää noloja tilanteita! paasasin ponille.

Tätä saat, jos mä oon, mitä tahdot.
Tätä saat, jos mä oon, mitä kaipaat.
Tasamaa, se on kaukana tästä,
Löydy rauhaa ei mun elämästä.
Sori, mulla on hankala luonne.
Sitä huitelen tänne ja tuonne.

Laitoin Lovetalle satulan ja poni yritti vänkyillä, mutta pysyi kuitenkin aloillaan, kiitos uuden riimunnarun.
Suitsien kanssa taistelin ja taistelin, mutta miljoonalle yrityksellä sain ne ponille päähän.

- Hei! joku sanoi takaani.
- Ai hei, Sallakos se oli? sanoin ja kättelin nuorta tyttöä.
- Onko tässä tämä Lovetta? tyttö kysyi ja taputti porkkananväristä poniani.
- Juu siinä se on ja varo se voi olla vähän äkkipika...
ja samassa hetkessä ponini oli napannut uuden ratsastajansa takamuksista kiinni.
- Au! Salla huudahti ja piteli peppuaan.
- Niin siis ...akkipikanen, sanoin ja menin torumaan poniani.

Kun tervehtimisestä oltiin selvitty ja olin saanut selville, että Sallan perheellä oli oma islanninhevosruuna ja, että Salla oli 11 vuotias oli Sallan aika nousta ponini selkään.

Lovetta pyöri, kun Sall etsi itsellensä jalustimesta jalansijaa ja minä yritin pitää ponia paikalla.
- Sori, hei tiiätsä nää 'raviponit'?, kysäsin ja Salla nyökkäsi vastaukseksi.

Kun tyttö istui Lovetan ruskeassa ja käytetyssä satulassa talutin hänet raviradalle. Lovetta tipsutteli vierelläni ja välillä yritti stepata tienreunaan, mutta Salla pysyi hyvin kyydissä, vaikka Lovetta ei ollutkaan helpoin ratsu.

Ravirata oli tyhjä ja ajattelimme, että aluksi Salla voisi tutustua Lovettaan raviradan keskellä. Päästin ponistani irti ja Sallaantoi pohkeita Lovetalle. Poni kirmasi heti ronskilla ravipätkällä eteenpäin ja veti pari suurta ponipukkia.

Salla roikkui Lovetan selässä hetken ja ryhdistäytyi ja näpäytti raipalla Lovea lautaselle. Lovetta senkun innostui ja alkoi pukittelemaan ihan kunnolla. Salla istui tunnollisesti kyydissä ja räyhäsi ponille. Lovetta suorastaan nautti siitä, kun sitä komennettiin ja itse päätin mennä hätiin. Komensin tiukasti Lovettaa ja samassa poni rauhoittui ja käyskenteli pää alhaalla luokseni ikään, kuin sanoen 'Sori, mutta mun oli pakko testata tän uuden ratsastajan hermoja'.

- Lovetta nyt riitti! räyhäsin ja viitoin Sallaa tulemaan alas ponin selästä.
Otin Lovetalta satulan pois ja hyppäsin itse ponin paljaaseen selkään ja annoin Lovetalle pohkeita. Tamma heräsi ja otti pari askelta ravia ja siirtyi sitten käyntiin. Kehuin tammaa ja otin pari kierrosta ravia. Lovetta sipsutti lujaa vauhtia eteenpäni.
Pyötäyttelin, silä pari volttia ja vaihdoin suunnan.

Vaihtelin tempoja ravissa ja puolentunnin kuluttua laskin pitkät ohjat ja annoin ponin kävellä. Jalkani laahasivat maassa ja olisin pystynyt potkimaan maasta vauhtia. Salla katseli minua ja Lovettaa ja tuli, sitten luokseni.

- Tarttekko sä mun apua enää? hän kysyi ja hymyili vienosti.
- Hmph.. no en mä joka viikko, mutta jos soittelen aina, kun tartten apua? kysyin tytöltä ja vaihdoimme puhelinnumeroita.

Hyvästelin Sallan ja lähdin viemään Lovettaa talliin. Ratsastin tallipihaan ja tulin alas pikkuponini selästä. Kehuin litimärkää Lovettaa ja muistin, sitten, että jätin Lovetan satulan raviradalle.

Laitoin Lovetan talliin ja heitin, sille loimen niskaan ja ojensin tammalle porkkanan.

Itse lähdin hakemaan satulaa raviradalta.

- Veronica ja Lovetta
4 hoitomerkintää

[Veronica]

24.9.2009 Rakkautta ja rikkoutuneita päitsiä.
Lovetalle

- Perkele nyt sua kaakki! tiuskaisin ja nykäisin riimusta ja vahva nykäisyni sai nuoren ja heiveröisen tamman nytkähtämään.
- Veronica, puhu paremmin ponillesi, viereeni ilmaantunut Kata virnisti.
- Noku, tää on yks hiivatin paskiainen, se on hajottanut tänään jo kahdet uudet päitset ja nyt on kolmannetkin koetuksella, nää on onneksi vähän tehokkaampaa laatua sanoin ja osoitin hettikseni päässä olevia mustia nailonpäitsiä.
- No koita kestää, Kata sanoi ja häipyi vähin äänin paikalta, jättäen minut oman onneni nojaan.

Talutin Lovetan sisälle talliin ja kiinnitin sen lujinottein kahteen ketjuun käytävälle. Shettis niskoitteli vatsaan, mutta antautui, sitten ja seisahtui niille sijoilleen puunaukseni ajaksi. Jynssäsin Lovea mainittavasta mutakerroksesta taas kiiltäväkarvaiseksi ja kauniiksi shetlanninponinaluksi. Suat senkun vihuivat, kun me peityimme pelkäksi mutapilveksi tallinkäytävälle. Kavikoukkukin, joutui tosissaan töihin, kun yritin kaivaa pikkuriikkiseen kavioon tarttunutta kiveä pois.

Kun vihdoin ihailin kiiltävää poniani ja sen ruudukoksi letitettyä harjaa päätin, että olisi hyvä aika kokeilla uusia suitsia, jotka ostin toissapäivänä ponilleni. Lovetta ei suuremmin ilahtunut, kuten olin olettanutkin, kun raahasin uudet mustat suitset sen turvan eteen.

- Näistä tulee sun uudet suitset ratsastukseen, sillä oon aatellut, että Salla saa alkaa ratsastaan sulla useamminkin, kuin kerran viikossa, sillä sun kunto kaipaa kohotusta, puhelin ponille.
- ... epäilen kyllä, että ohjastajan kunto kaipaa kohotusta..., taakseni tullut ihminen tokaisi saaden minut kääntämään pääni tulijaa kohden.
- Ai se oot sä... Kari, sanoin ja käänsin pääni kohti Lovettaa.
- ...sillä toi poni juoksee ihan himonlujaa tuolla tarhassa ton vanhan lämppärin perässä! Kari sanoi ja lähti, sitten tallin ovesta ulos silmää iskien.

Katsoin hämmästyneenä miehen perään ja, sitten taas poniani.
- Tääkö? tokaisin puoliääneen tuijottaen vähän tukevaan kuntoon päässyttä juoksianalkuani.

Mutisten jatkoin suitsien säätelyä Lovetan päähän. Suloinen ponini nuokkui käsivarsiani vasten silmiänluomien lupsahtaen väsyneesti kiinni. Silitin hellästi Lovetan päätä ja päätin, että voisin huomenna koittaa suitsia Lovetan päähän, nyt taitaisi poni kaivata lepoa, sillä olihan sillä vasta olut kisa, joista jännittyneenä odottelin tuloksia.

Siirsin Lovetan aamulla puhdistamaani shettiskarsinaan ja hain, sille hieman heiniä syötäväksi. Ojensin taskussani olleen porkkanan Lovelle ja suljin karsinanoven hiljaa. Lovetta hörähti perääni, kun lähdin tallista kotiin. Tuo poni oli minulle todellakin rakas.

- Veronica ja Lovetta
5 hoitomerkintää.

[Veronica]

3.10 Vauvauutisia
Lovetalle ja Veijolle

Talutin jykevän suomenhevosorin karsinaan ja riisuin siltä loimen pois. Veijo noukki maasta heinänkorsia ja katseli minua vähänväliä.
Yuff tuli Veijon karsinalle ja huudahdin tallinomistajalle ilouutiset.

- Lovetasta tulee äiti!
- Eikä, todettiinko se kantavaksi?! Yuff huudahti.
- Juu! Kiljaisin ja sain Veijon nostamaan päätä karsinan pohjalta.
- Mahtavaa, Yuff sanoi ja halasi minua.
- Siitä tulee hyvä juoksia, sanoin ylpeänä ja otin Veijon harjapakista harjan ja aloin sukimaan oriani.

- Ooksä menossa ratsastaan Veijolla? Yuff kysyi vielä ennenkuin lähti ulos.
- Juu, aattelin vähän koittaa, että miten se toimii uudessa kodissaan.

Satuloin Veijon ja laitoin kypärän päähän itselleni.
Talutin vanhan suomenhevosen ulos ja nousin tallipihalla selkään. Veijo lähti kävelemään heti, kun pääsin selkään joten jouduin kiskaisemaan sitä ohjista, jotta se pysähtyisi.

Lovetta hirnahti tarhassa, kun huomasi minut ja Veijon pihassa.

- Moi Love! huudahdin ja jatkoin, sitten satulavyön kiristämistä. Veijo oli muuttanut pari päivää, sitten Kuolonojaan ja oli parin päivän tarhassa löhöilystä lihonut.

Ohjasin Veijon raviradan keskellä olevalle kentälle ja laskin siirsin orin kevyellä pohkeella lennokkaaseen raviin. Keventelin ja tin lisäyksiä pitkille sivuille. Veijo oli iskussaan ja ravasi eteenpäin, kuin vanha tekijä. Hidastin Veijon käyntiin ja vaihdoin suunnan. Ravailin pätkän tähänkin suuntaanja aloin tekemään pohkeenväistöjä. Veijo kuunteli herkästi pohkeitani ja väänsi itseään väistöön. Kehaisin oria ja tein pari muutakin koulukiemuraa ja laukkailin Veijolla, kunnes lähdin takaisin tallille Veijon kanssa.

Ori oli hikinen ja riisuin sen ja letkutin siihen kylmää vettä ulkona ja loimitin sen. Jätin orin talliin ja toin, sille kasan heiniä ja lähdin hakemaan Lovettaa.

Ajattelin juoksuttaa Lovettaa liinassa kevyesti. Eläinlääkäri oli käynyt eilen ja todennut Lovetan tiineeksi. Hellin poniani ja laitoin sille juoksutusvälineet.

Talutin Lovetan kentän keskelle ja aloitin juoksuttamisen. Tamma pukitteli ja vikuroi vastaan, mutta jonkin ajan kuluttua se ravasi lennokkaasti liinassa. Olin ylepä ponistani, kyllä siitä tulisi hieno äiti ja hieno juoksija!

- Veronica, Lovetta, Veijo + Pikku-Lovetta
6 hoitomerkintä Lovetalle
1 hoitomerkintä Veijolle

[Veronica]

6.10.2009 Ruhjeita
Lovetalle ja Veijolle

Suihkuttelin kylmää vettä Veijon jalkoihin pitkän maastolenkin jäljiltä. Tutkiskelin samalla orin jalkoja ja huomasin suomenhevosen etujalan kainalossa ruhjeen. Se oli ilmeisesti ollut jo jonkin aikaa, sillä haava ei enää ollut kunnolal auki. Se näytti aika isolta, mutta Veijo ei aristellut sitä joten päätin, että Helosan saisi olla auttavana kätenäni haavan hoidossa. Desinfion haavan ja laitoin siihen Helosiania. Ori oli sen verran hikinen, että päätin huuhdella sen selänkin, jotta sillä ei tulisi tukalan kuuma tallissa.

Kuivasin hikiviilalla suurimman osan vesistä pois ja viimeistelin vielä pyyhkeellä karvapeitteen ja heitin paksun loimen orin niskaan. Saisi pärjätä ulkona toppaloimella.

Talutin orin tarhaan, jossa se iloisesti tervehti Tonttua, mutta saikin russponilta tervehdykseksi vain ilkeän puraisun kaulaan.
Seurasin hevosten kamppailua, mutta päätin jättää ne kahdenkesken sopimaan riitansa.

Samalla otin Lovetan tarhasta ja talutin sen talliin. Tamma mulkaisi minua tarhan kauimmasta nukasta ilkeästi ja pakitti ihan tarhan nurkkaan kiinni.

- Lovettaa! huutelin, mutta se ei tuottanut tulosta. Shetlanninponi olla mökötti tarhan nurkassa.
- Hei kaveri tuus nyt, anelin, mutta turhaan. Oli siis rämmittävä tarhan perimmäiseen nurkkaan väistellen urheasti lantakasoja ja vesilammikoita. Lits! Kuului saappaitteni alta ja huomasin juuttuneeni isoon mutalammikkoon.

- Apua! Hei poni voisit liikuttaa niitä eviäs ja tulla apuun! tiuskaisin ja revin saapastani irti mutavellistä. Vidoin saapas irtosi, mutta pyllähdinkin kuravelliin ja olin yltäpäätä lantavellissa.
- PONI nyt perkele tänne ja sassiin mä en jaksa enää yhtään pidemmälle! huusin ja puistelin mutaa vaatteistani.

Lovetta ravasi luokseni, kuin mitään ei oisi tapahtunut ja napitti minua suloisesti sinisillä silmillää.
Tartuin tammaa punaisista päitsistä ja lähdin taluttamaan sitä talliin.

Pahaksi onnekseni Kari, Yuffin miesystävä sattui tulemaan paikalle.

- Jaaha, lannassakos sitä ollaan piehtaroitu? mies kysyi ja osoitti vaatteitani.
- Sinä ukko siinä turpa kii vaan ja meehän sinne puskutraktoris luokse ja väännä käyntiin ja mee lanaan tuo tarha tosta paskasta! tiuskaisin sarkastisesti ja vein Lovetan karsinaan.

Mies oli häipynyt jo, kun lähdin hakemaan harjoja, jotta saisin mutaisen ponini puhtaksi. Love pyöri, kun yritin puhdistaa sen kavioita ja näykki, kun harjasin sen päätä.
Lopuksi tarkistin vielä jalat ruhjeiden varalta ja mahan, ettei siellä ollut mitään ruhjeita.

Hiljaa painoin kämmeneni shetlanninponin vatsalle ja saatoin tuntea pienen potkun vatsassa, siellä se oli uusi shetlanninponijuoksijani.

- Veronica, Lovetta ja Veijo + varsa
Lovetta 7 hm
Veijo 2 hm

[Veronica]

19.10.2009 I don't want this moment to ever end
Lovetalle ja Veijolle

Ratsastin metsäpolkua pitkin ilman satulaa Veijon selässä. Lovetta käyskenteli vieressä riimunnarun päässä. Veijo oli rauhallisesti, vaikka Lovetta tammana käveli sen jalkoja hipoen. Kutsuin koiraani joka viiletti pitkin metsänrajaa välittäen siitä, että hevoset olivat sen vieressä. Ujo koira tuntui muuttuvan hevostenseurassa aivan erinlaiseksi. Kerran olin nähnyt jopa sen makaavan Lovetan vieressä tarhassa. Iita juoksi Lovetan kintereille ja haukahti kerran kiemän haukahduksen ilmaan. Veijo säpsähti, mutta Lovetta vain heilutteli päätään innoissaan.

Pitkän peltotien avautuessa eteemme kannustin Veijon laukkaan ja ori hypähti käskystä eteenpäin ja sinkosi laukkaan. Lovetta nelisti, jotta pysyi Veijon perässä. Iita juoksi edessämme, mutta jättäytyi pikkuhiljaa jälkeen. Nämä oli niitä harvoja hetkiä, kun näin ravuritammani laukkailemassa peräti nelistämässä. Kuulin haukahduksen perästä ja käännyin katsomaan taakse. Iita hölkötteli kieli pitkällä perässämme. Kun tie muuttui jäisemmäksi hiljensin Veijon käyntiin. Lovettakin näytti iloiselta, kun se sai levähtää hieman.

Suunnistimme taas metsän siimeksiin ja pysäytin hevoset hetkeksi. Iita jäi kummaksuen istumaan ja katsoi, kun liusuin Veijon paljaasta selästä alas. Taputin oria ja shettistäni ja lopuksi vielä Iitaa. Annoin hevosten syödä (jäätynyttä) ruohoa tienposkesta ja itse katselin hevosten hiljaista rouskutusta. Ne oli niin onnellisia, mutta niin olin kyllä minäkin. Hetken kuluttua nousin takaisin Veijon selkään ja ravasimme pikku pätkän ja sitten näkyikin jo tuttu talli.

Laitoin hevoset yöpuulle ja menin hetkeksi Lovetan karsinaan. Iitakin änkesi mukaan ja katsoin Lovetan mahaa. Koirani istuskeli vieressäni ja ulisi hiljaa, sillä oli jo nälkä ja se tahtoi kotiin syömään, mutten voinut olla katsomatta Lovetan paksua mahaa. Kohta minulla olisi taas yksi ihana hevonen lisää.

Sammuttelin valot tallista ja annoin hevosille iltaruoat ja kutsuin koirani mukaan. Lähdimme kävelemään kotia kohti pimeälle kadulle.

- Veronica, Lovetta ja Veijo + Iita ja Lovetan tuleva varsuliini
Lovetalle 8 hm
Veijolle 3 hm

[Veronica]

20.10.2009 Pomppupappa
Lovetalle ja Veijolle

Istuskelin Kuolonojan ravitallin hiljaisella käytävällä pitelin päätäni. Eilen olin tavallaan ollut lievässä sokerihumalassa ja kävellyt päin ovea. No se tietenkin kostautui hirveänä päänsärkynä ja manasin, että omistin ainakin kaksi hellyydenkipeää ja rakasta ponia. Nousin seisomaan ja lähdin kävelemään kohti oleskeluhuonetta. Se oli tyhjä joten levollisena pistäydyin makuulleen sohvalle, hevoset saisivat olla ainakin vielä jonkinaikaa ulkona kestämässä räntäsadetta.

Kun taas puolentunnin päästä avasin silmäni olo oli jo parempi. Sidoin nopeasti hiukseni pompulalle ja katsoin itseäni peiliin, kyllähän sitä nyt tallilla, voi tämännäköisenä olla, ajattelin ja harpoin takaisin karsinakäytävälle.

Pään jomotus oli lakannut ja päätin siivota karsinat nopeasti, ettei enään Veijon ja Lovetan hoitamisen jälkeen sitä tarvinut tehdä.

Kun karsinat oli saatu kondikseen nappasin kaksi riimua mukaani ja kipitin tarhoille. Räntäsade oli lakannut ja piha oli moskainen ja täynnä kuralammikoita. Veijon ja Lovetan tarhat olivat vierekkäiset, onneksi. Lovetta tuli kiltisti luokseni, sillä poni ei tykännyt olla loskaisessa tarhassa. Veijo sensijaan makoili tarhan (onneksi) kuivimmassa kohdassa silmiään lepuuttaen. Tonttu tuli Lovetan takia heti tarhan portille ja hirnahteli kimakasti. Työnsinkuitenkin mustan ponin pois portilta ja Lovettaa perässä vetäen kävelin oritarhan läpi Veijon luokse. Tonttu käveli kaula kaarella ja häntä pystyssä Lovetan vieressä, mutta tammani ei näyttänyt välittävän russponin tonttuilusta. Veijo nousi seisomaan tultuani sen luokse ja antoi kiltisti kiinni. Se oli niin ruunamainen, eikä edes välittänyt shettistammasta joka pälyili vierestäni ympärilleen.

Laitoin Lovetan hetkeksi karsinaan ja otin Veijon käytävälle. Tänään en jaksaisi ratsastaa, joten päädyin irtohypyttämään oriani. En ollut hypännyt, sillä vielä Kuolonojassa. Harjasin perusteellisesti suokkiherran ja laitoin sen hetkeksi karsinaan, kun harjasin Lovetan. Tarkistin Lovetan vatsan ja syätin tammalle muutaman porkkanan, kunnes otin taas Veijon käytävälle.

Hain orin suitset ja riisuin siitä ohjat. Veijo otti kiltisti kuolaimet suuhunsa ja kiinnitin suitsiin vielä juoksutusliinan ja otin juoksutusraipan mukaani ja lähdin taluttamaan oria raviradan keskellä sijaitsevalle kentälle.

Päästin Veijon hetkeksi irti liinasta ja ori tuuletteli pukitellen aidatulla kentällä. Itse laittelin muutaman esteen kentälle ja ensimmäiseksi korkeudeksi 50 cm.

Otin Veijon liinaan ja aloin juoksuttamaan sitä alkulämpäksi. Ori hikosi jo hieman alkulämppien jälkeen ja annoin sen kävellä hetken. Sitten päästin Veijon vapaaksi ja ohjasin sen suljetulle kujalle jossa oli muutama pikkueste. Ori meni ne hyvin ja ilmavaralla koko ajan, kunnes lopetimme 90 senttiin.

- Veronica, Lovetta, Veijo + Pikku-Lovetta

[Veronica]

16.11.2009 Maailman pienin ja suloisin.
Lovetalle Ellalle VeijolleTarina tuon päivän tapahtumista.

Istuskelin bussin kyydissä ja painoin punaista 'Stop' nappia pohjaan. Hetken päästä bussi pysähtyi pysäkille, joka oli lähinnä Kuolonojan ravitallia.

Hengitykseni höyrysi jo parin askeleen jälkeen soratiellä. Hieroin käsiäni yhteen lämmittääkseni niitä (sillä olin taas jättänyt lapaset kotiin) . Suunnittelin mitä tekisin ensimmäiseksi, siis hevosten tervehtimisen jälkeen. Mietittyäni hetken tulin siihen tulokseen, että minun piti tehdä sitä mitä aina eli lapioida kahden karsinan paskat, harjata kuraiset hevoset, tarkistaa Lovetan maha, ratsastaa Veijolla, talutella Lovettaa ja sitten puhdistaa varusteet sekä jakaa ne hemmetin mössöt hepoille.

Ja tämä sama toistettiin kolme kertaa päivässä, koska kävin kolmella eri tallilla. Paitsi, että niissä kahdessa muussa minulla oli vain hoitohevoset.

Avasin kohmeisen tallinoven ja vedin keuhkoni täyteen hevosen tuoksua. Sitten lompsin Lovetan karsinalle, se oli tyhjä. Kävelin vielä käytävän päähän ja huomasin, että Veijokin oli ulkona. Hain talikon ja kottikärryt ja kävin lannan luonnin kimppuun.

Tyhjensin kottikärryt ja otin Lovetan riimun.
Liukastelin jäistä tallipihaa pitkin tarhalle, jossa Lovetta oli. Love oli Cassin viereisessä tarhassa, koska Lovettaa ei oltu vielä päästetty Cassin ja kahden kaksosvarsan joukkoon, ennenkuin Loven varsa syntyisi.

Lovetta käveli mahaansa varoen luokseni ja tunnustelin tamman vatsaa. Lovetta näytti tuskalliselta ja heti luokseni päästyään se laski päänsä alas ja alkoi huohottamaan. Ensin ajattelin, että tammalla oli vain voimakkaita supisteluja, mutta kun Lovetta yritti pistää makuulteen päätin toimia.

Riisuin Lovetan päitset ja annoin shetlanninponini käydä makuulleen. En ehtisi viedä enää sitä talliin, sillä tarkemmin katsottuani huomasin, että sikiönesteet ulivat ulos. Olin huomannut, että Lovetalla oli pieniä vahatippoja utareissa.

Soitin Yuffille kiireesti ja pian nainen tulikin juosten tarhoille ja päätimme yrittää saada Lovetan nopeasti talliin, sillä ulkona oli pakkasta ja ei olisi varmastikaan varsasta eikä Lovetasta mukavaa maata jäisellä maalla yms.

Laitoin Lovetalle päitset takaisin ja Yuff yritti saada Lovea nousemaan. Hoiperrellen tamma nousi ylös ja hitaasti lähdin taluttamaan sitä kohti tallia. Olimme olleet tyhmiä, kun olimme antaneet Lovetan viettää vielä pari tuntia ulkona tänään, vaikka tiesimme, että synnyts voisi käynnistyä milloin vaan.

Lovetta laahusti perässämme ja tutkaili kylkiään. Välillä se yritti pysähtyä ja panna maaten. Nuori ponitamma ei kestäisi varmastikaan kovin tuskallista synnytystä ja toivoin, että saisimme varsan ulos nopeasti.

Kun Lovetta saatiin turvallisesti puhtaaseen karsinaan toimme Yuffin kanssa lisää olkia karsinaan. Lovetta kävi makuulleen ja riisuin sen päitset. Varsan etujalat ja pää alkoi näkyä ja Lovetta alkoi työntämään varsaa ulos.

20 minuutin päästä hontelo tammavarsa makasi oljilla Lovetan katsellessa sitä ihmettelevänä. Minä ja Yuff jouduimme puhdistamaan sikiönesteitä varsan sieraimista. Ilahduin, kun huomasin, että varsa oli tamma ja heti päätin antaa sille jo kauan sitten keksityn nimen, Ettarje, eli Lovetta ja Börje ja vielä kasvatusnimeni VE perään. Olin tyytyväinen katsellessani varsaa. Päätin kutsua sitä Ellaksi. Yksi takajaloista oli kokonaan valkoinen sukka ja otsassa oli tähtipiirto. Siniset silmät ja liinakko väri muistutti sekä äitiä ja isää. Silitin Lovettaa ja sitten varsaa.

Lovetta oli välinpitämätön varsaa kohtaan, se oli vain nuuhkaissut varsaa ja kääntänyt sitten pään pois. Olin itse hieman huolestunut. Yuff vakuutti minulle, että se johtui vain Lovetan kokemattomuudesta, vastahan se itse oli päässyt varsa iästä ohi. Kun Ella yritti nousta jaloilleen alkoi Love huomioida tammaa. Ensin se pukkasi turvalla tuoretta varsaansa ja sitten se alkoi kyhnyttämään varsan kylkeä. Haimme Lovetalle vettä ja hieman kauraa ja katselimme tyytyväisenä, kun Ella yriti sitkeästi nousta jaloilleen.

- Taitaa olla varsa perinyt emänsä ja isänsä sitkeyden, Yuff naureskeli kun aina uudestaan Ella yritti nousta joilleen.

Kun vihdoin Ella sai jalat kantamaan se hoiperteli Loveta nisille ja rupesi etsimään ruokaa. Lovetta katseli hämillää varsaa ja yritti työntää avrsaa pois, mutta antoi kuitenkin sen syödä. Lovetan ilme oli nyrä, sillä sitä ilmeisesti inhotti varsan ienten kolhaisut herkillä nisillä. Menin karsinaan ja silitin Lovettaa se oli hyvä äiti, aivan varmasti!

Jätin Lovetan ja Ellan hetkeksi Yuffin vahdittavaksi ja itse lähdin hakemaan Veijoa. Suomalaisori seisoi yöväänä tarhassaan ja hörähti nähdessään minut. Se ilmeisesti tiesi, että pääsisi syömään.

Vielä iltamyöhään asti olin tallilla ja katselin kolmea hevostani onnellisena.

- Veronica, Lovetta, Ella ja Veijo

[Veronica]

8.12.2009 Pikku rinsessa.

Olin ollut jo melkein kolme kuukautta Kuolonojassa, pollejeni kanssa. Tai siis ensin oli tullut Lovetta, sitten Veijo papparainen Kuisman isä ja nyt syntynyt Lovetan tammavarsa Ella. Ella oli äitinsä kanssa tarhassa ja nainen ja pikkuinen lapsi katseli kauempaa ponejani. Kyykistyin taputtamaan Lovettaa joka Ella kannoillaan tuli notkoilemaan portille. Alkoi olla jo myöhä ja kylmä, joten päätin hakea riimut ja lähtä taluttamaan hevosiani sisälle, tosin lähtisin vielä maastoon Veijolla.

Itsenäisyyspäivät oli juhlittu ja vanhempani olivat katselleet koko illan pressanjuhlia ja minä oli ollut Seppeleessä, Kuolonojaan en ollut jaksanut kerta kaikkiiaan tulla, sillä Seppeleestä oli kuitenkin matkaa tänne ravitallille jo jonkun verran.

Ella kulkisi emänsä vieressä, sillä en ollut vielä alkanut opettaa riimuun pientä shettistä, se nimittäin osasi olla itsepäinen, sille ei edes kelvannut uudet oranssit varsa päitset, huoh, totaalisen nirso varsa. Pikku rinsessa oli myös aika rämäpäinen ja hyppi välillä valtavia loikkia emänsä ympärillä ja välillä tuntui, että se ei ikinä ollut väsynyt.

Laitoin päitset Lovetan päähän ja tamma näytti olevan tyytyväinen, kun pääsi talliin, sillä sitäkin alkoi ilmeisesti käymään jo hermoille ylivilkas pikkuvarsa. Avasin portin ja kiittelin mielessäni Yuffia ja Kataa, jotka olivat hakeneet jo Cassin ja oripojat tarhasta pois, jottei minun tarvinut lähtä raahaamaan kahta vilkasta orivarsaa talliin!

Ella seurasi kummallisen kiltisti Lovettaa sisälle talliin ja meni kiltisti emänsä perässä karsinaan. Lovetta nuuhkaisi varsansa säkää ja kävi sitten heinien kimppuun, jotka oli jaettu hevosten ollessa tarhassa karsinoihin. Love ja Ella oli ollut kolme tuntia putkeen tarhassa ja Ella kävikin kohta jo makuulleen ja sen silmä alkoivat pianua kiinni. Menin karsinaan ja siltittelin ensin Lovettaa ja sitten pikkuvarsaa, se oli kyllä äärettömän söpö, siis nukkuessaan.

Otin Veijon riimun ja lähdin oritarhoille. Jytky suomenhevonen tuli kiltisti luokseni ja pärskähti, se oli ollut kokopäivän ulkona ja uskoi pääsevänsä talliin syömään, mutta päätin lähtä ilmansatulaa maastoilemaan, sillä oli täysikuu joka valaisi kivasti hiittirataa.

Talutin Veijon tallineteen ja hain orin suitset ja yhden harjan ja kaviokoukut, sekä heijastin poskihihnat sekä jalkoihin heijastin suojat.

Harjasin pikaisesti veijon jalat ja selän ja pistin suitset ja suijat sille ja hyppäsin suomenhevosen paljaaseen selkään. Lähdimme kävelemään kuun valaisemalle metsatielle kahden.

- Veronica, Veijo, Lovetta ja Ella