Perus hoitoa Perus-TossulleAivastus. Kyllä, siinä minä köhin ravurini vaaleaan harjaan silmät punertaen. Rankka tuuli vei irtonaisia oksia mukanaan.
" Öö... Ei todellakaan mennä ulos, kun - köh! - tuolla noin tuulee ", äännähdin kärsivästi. Kurkku oli kipeä ja nuha valtasi hengitystiet. Huokasin syvään rasittavan flunssani takia. Poimin Tossun harjakopasta pölyharjan, millä aloin harjaamaan orin talvikarvaa puhtaaksi.
" Sut pitäis varmaan klipata ", mietin. Tallissa oli hiljaista, hevoset rouskuttivat heiniään ja välillä kuului kikatusta hoitajien huoneesta. Pyöräytin silmiäni pian jo äärettömäksi repeilyksi levinneelle naurulle. No, joillakin ainakin oli hauskaa...
Harjailin Tossua vielä vähän pehmeällä harjalla. Päätin klipata orhin, mikäli se pysyisi paikoillaan ja kaikki vain onnistuisi. Toivottavasti onnistuu.
Laitoin Tossun käytävälle ja hain klippauskoneen. Porukkaa oli kertynyt katsomaan hevostani, luultavimmin luulleet, että olin jättänyt Tossun vain seisomaan käytävälle.
" Ai sieltä se tuleekin ", Kata mutisi hiljaisesti ja kosketti vielä suomenhevoseni karvapeitettä, ennen kuin hipsi Jackin luo.
Muutama jäi katsomaan, mitä ihmettä tein oriilleni.
" No ettekö te ennen oo nähny kun hevonen klipataan? Klippauskone, katsokaa, tässä ", selitin huumorillani ja esittelin koneen, " niin ja sillä klipataan hevonen. "
* * *
Siinä oli kestänyt kirjaimellisesti
ikuisuus, kun olin tutustuttanut ravuri-herrani klippauskoneeseen ja sen ääneen. Kun vihdoin ori oli tottunut ääneen, yritin klipata. Hevonen sai kauhean steppailu-kohtauksen ja tallasi varpaani miljoonasti sekunnin aikana. Kun Tossu rauhoittui, se alkoi luimistella. Olin niin valmiina lyömään hanskat tiskiin, ja olin jo valmiina aukomaan päätäni hevoselle, kun se näki Yuffin kädessä porkkana-annoksen ja jäi paikoilleen, korvat hörössä.
" YUFF! " kiljuin naisen perään. Tämä kääntyi rauhallisesti ja jäi katsomaan minua hevoseni kanssa.
" Tule sen sun porkkana-ämpäris kanssa tähän. Mä klippaan Tossun tässä samalla ja heti, kun se alkaa venkoilemaan, sä kiellät sitä ja sanot, et se ei saa porkkanaa. Okei? " selitin ihan into piukassa.
" Öh, en usko, et se toimii ", tallin omistaja ihmetteli.
" No älä nyt, kyllä se toimii! Tai ainakin seisot siinä se ämpärin kanssa, ei sun tartte muuta tehdä ", innostuin. Yuff ei ehtinyt vastaamaan, kun jo laitoin klippauskoneen päälle. Yuff jäi siihen silmät koripallonkokoisina katsomaan, kohautti sitten harteitaan ja jäi seisomaan.
* * *
" Hei, mahtavaa! " hymyilin ennen kaikkea Tossulle, mutta vilautin pepsodent-hymyni myös Yuffia päin.
" Kiitos! Nyt voit mennä. Paitsi voisit antaa Tossulle yhden porkkanan. " Hymyni muuttui lujaksi, kuin tuomarin katseeksi kouluratsastuskisoissa. Huokaisten mielenterveydelleni Yuff antoi suomenhevoselleni yhden porkkanan - ensin varmistettuaan, että se oli
varmasti pienin ja kaikista huomaamattomin.
Sen jälkeen jäin vain katsomaan, kun ilkikurisesti hymyilevä Yuff katosi tarhoille. Jaaha, mukava omistaja, mietin.
Kiitin Tossua hyvästä käytöksestä ja vein sen karsinaan. Annoin heinät Tossun turvan eteen ja laitoin lapun karsinan oveen.
' Ruokkija ! Laita iltamössöt Tossulle vasta kello 21.00, sillä se sai jo heinät aikaisemmin. Tarkista loimitus. ' Loimitin vielä suomenhevosen ja lähdin kotiin.
Klippaaja ja klipattava 3 hm
